Rapatessa Roiskuu

Kohtaamiset sattuu usein yllättävissä paikoissa. Silloinkin kun ei haluaisi kohdata tai joutua kohdatuksi. Vaikka pidän kohtaamista tärkeänä, on tiettyjä kohtaamisia, joita en haluaisi joutua tekemään tai olemaan niissä osallisena. Vähän reilu kuukaus takaperin olin työpäivän aikana peräänajossa. Aurinko häikäisi kivasti ja ja sain juuri ja juuri oman autoni pysähtymään ajoissa, etten osunut edellä olevaan autoon, joka oli pysähtynyt suojatien eteen. Peilistä ehdin sen verran katsoa, että takana tuleva ei muuten pysähdy. tuon tilanteen jälkeen olen paljon pohtinut ihmisten reagointia. Kysyin ensimmäisenä peräänajaneelta naiselta, että onko hän kunnossa. Ja vasta sitten aloitettiin autojen tarkistus. Tuo nainen oli taas huomattavasti kiinnostuneempi vain autoista. Autolle kävi pahemmin kuin aluksi näytti. Ei auennut takakontti ja puskuriin oli tullut halkeama. Noh ajelin reilun viikon sijaisautolla ja kirosin sen kokoa. Niskatkin otti osumaa. Kallonpohjan lihakset ovat jumissa ed...

Eihän siitä kauaa ole kun pääsimme ensimmäistä kertaa miehen kanssa lähtemään asuntoautolla tien päälle maistelemaan karavaanarin elämää. Pieni kipinähän siitä jäi kytemään. Kuinka helppoa ja vaivatonta matkanteko onkaan omalla tavallaan ja se, ettei oikeasti tarvi reissuun lähtiessä miettiä, että mihin koiran lykkää matkan ajaksi. Päätimme miniloman kunniaksi ottaa auton uudestaan lainaan ja suunnata tien päälle. Tosin tällä kertaa päätimme myös sen, että yhden yön reissun sijaan olisimme tien päällä vähintään kaksi yötä.  Ja jälleen kerran tiedossahan oli mikäpä muukaan kuin kätköilyreissu pitkin Suomea. Kovin paljon ei etukäteen reittiä mietitty. Ei olenkaan samalla tavalla kuin yleensä. Tosin reittimuutokset ovat asuntoautolla liikkuessa aavistuksen helpompia, sillä kun on oikeanlainen varustus mukana, sitä voi tarvittaessa hakea uudet kätköpaketit gepsiin. Toki asuntoautolla liikkumisessa on etenkin näin talviaikaan huonotkin puolensa. Etenkin kätköilijän näkykulmasta. ...

Lauantaina oli pitkästä aikaa mulla ja miehellä yhteinen vapaapäivä. Oltiin jo pitkän aikaa sitten puhuttu, että Vaasassa pitäisi kätköilyn tiimoilta käydä jälleen pyörähtämässä. Perjantai meni ensin pakatessa ja kun mies pääsi töistä kotiin, kannettiin autosta toiseen tavarat ja lähdettiin hakemaan vaihto-autoa tien päälle lainaan. Saimme vaihtoautoksi matkailuauton. Ensin jopa hieman pelotti ajaa 80:piä, mutta sitten kun hetken oli totutellut, oli helpompi painaa kaasuakin. Koiruudellakin meni oma aikansa tottua uuteen autoon. Olisi tuo karvainen kaveri kovasti halunnut matkustaa pöydän päällä, mutta jotain syystä päädyin nappaamaan pöydän irti. Ei ehkä turvallisin paikka nelijalkaiselle ystävällemme. Kätköreissuhan tämä oli. Ihan puhtaasti, tosin nyt oli ennalta valitut kohteet ja tarkka suunnitelma reitistä. Vuoroin meistä kumpikin ajoi, tosin mies jälleen huomattavasti enemmän. Näihin meidän reissuinhan kuuluu vähän unta ja paljon liikettä. Tai siis vastaavat reissut, mitä ...

Tammikuussa päästiin lähtemään kauan odotetulle häämatkalle . Nyt kun asiaa ajattelee niin herää taas matkustamisen kaipuu. Jonnekin olisi päästävä ottamaan irti arjesta ja tästä kiireestä. Sitä hetkeä odotellessa pitänee tyytyä valokuviin edelleseltä reissulta.  Me käymme suhteellisen säännöllisesti miehen kanssa tekemässä päivävaelluksia. Teneriffa antoi tähän myös mahtavat puitteet. Lähdimme Los Cristianosista Montanã de Guaza -vuoren ylitse kulkemaan Pal-Mariin. Vaikka nousua yli suhteellisen paljon, oli reitti kuitenkin suhteellisen helppokulkuista. Otimme suunnaksi tuttuun tapaan geokätkön. Kätkö olikin sellaisella paikalla, jonka halusin itse henkilökohtaisesti nähdä. Kalankasvattamoita. Niiden lähellä voi kuulemma nähdä myös delfiinejä. Tulivuoren kraaterille asti emme jaksaneet lähteä, vaikka siellä oli kätkö. Ilman yllättävä lämpeneminen ja veden väheneminen sai meidät jatkamaan matkaa. Montanã de Guazalta näkymää Pal-Mariin. Kapeita polk...

Eilen alkoi se alusvaatekurssi, jota olin odottanut kuin kuuta nousemaa melkein vuoden verran. Yhdistimme miehen kanssa kyydit ja heitin hänet töihin ennen kurssille suuntaamista. Kotoa lähtisessä pakkasin mukaan oman ompelukoneen ja kaiken varalta laina ompelukoneen plus tietenkin kaikki muut ompelutarvikkeet. Eväätkin laitoin kuntoon hyvissä ajoissa aamulla, jotten vaan missään tapauksessa myöhästyisi oman ryhmäni alusta. Alku oli ihan lupaavaa. Pienen tappelun jälkeen saatiin koneeni toimimaan yhteistyössä. Pääsin ottamaan mitat ja aloittamaan kaavojen ja foamin leikkaamisen. Sitten ne ongelmat alkoivatkin ihan toden teolla. Oma kone alkoi heittää ylälankaa alas lenkistä tai vaihtoehtoisesti se katsaisi langan aivan neulan vierestä. Aikani tappelin sen kanssa ja sitten siiryin jatkamaan tappelua varakoneen kanssa, jota en ollut saanut laitettua kuntoon. Se kun ei halunnut tehdä ommelta ollenkaan. Useamman tunnin siitä koneiden kanssa tapeltuani päätin luovuttaa ja laittaa päivä...

Puhelin teki tenän Mega-areenalle saavuttaessa... Hämeen Mega 2015: 1419 nimimerkkiä ja 2075 osallistujaa Mega on ollut monena vuotena se kesän pääkohde. Kyseessähän on siis geokätköilyn suurluokan tapahtuma, joka vetää väkeä ympäri maailmaa paikalle. Megan matkaa ollaan vuodesta toiseen suunniteltu huolella ja hartaasti. Olemme käyneet nyt neljässä eri Megassa ja vain vuoden 2014 Amazing Geocaching on jäänyt välistä. Mega ei ole koskaan ollut meille vain yksittäinen tapahtuma, joka pitäisi saada tilastoon vaan se on paljon muutakin. Se on ollut koko kesän kohokohta, jota on odotettu tammikuusta asti ja suunniteltu tarkasti ajoreitit ja vaihtoehdot. Lisäksi matkan aikana haettavat kätköt on merkitty visusti talteen. Tänä vuonna jätimme ihan viime tippaan päättämisen sitä, että mennäkö vai eikö mennä. Tosin ensimmäistä kertaa meidän ei tarvinnut miettiä majoitusta tai sitä, että kuka voisi hoitaa koiraa tapahtuman aikana. Meidän mega-reissumme oli tänä vuonna päivän mittain...

Taas on on kassit pakattuna oven pielessä. Tänään olisi nimittäin edessä leirille lähtö. Tämä on se joka kesäinen "riesa", jos näin saa sanoa. Harva varmaan sitä ymmärtää, että paljon, paljon mielummin olisin kesän vaikka kokonaan konttorissa istumassa kuin leireillä. Enhän minä sitä sano, etteikö leirillä oleminen olisi kivaa ja hauskaa, mutta kuuluun niihin ihmisiin, joita on vanhemmiten alkanut vaivaamaan tietynlainen koti-ikävä. Tai sitten ikävä toisen luo vaan kasvaa viikossa niin paljon, että välillä olo on ihan sietämätön. toki on pakko myöntää, että jos leiri on kaikin puolin hyvä, sitä saattaa ihan puoli vahingossa huomata viihtyvänsä ja ehkä jopa toivovansa, että leiri menisi hieman hitaammin ohi. Rippileiri siis kutsuu.. Omasta riparista on kulunut 14 vuotta ja edelleen muistan sen fiiliksen. Riparifiiliksiin palaan myöhemmin, sillä tämä ei nyt ole sille oikea paikka. Tänään olisi lähtö. 8 vuorokauta, mahtavat nuoret ja isoset. Toivottavasti leiripaikassa riit...

Maaliskuuhun on mahtunut monenlaista juttua. Olen kaikesta työkiireestä huolimatta ehtinyt viettämään joten kuten aikaa mieheni kanssa ja tapaamaan ystäviä ja tuttuja. Miehen kanssa seistiin tuossa yksi ilta koirapuistossa. Siinä tuli sitten jostain syystä nostettua katsetta ylöspäin ja lopulta niskat tuli jopa kipeiksi kaikesta siitä tuijottelusta. Niin ja syynähän oli tietenkin revontulet. Upeat vihertävät revontulet... Tottakai piti yrittää ottaa kuva niistä.. Noh tuossa ylhäällä näkyykin valokuvauksen lopputulos.. Ja jokaisessa kuvassa sama homma.. Ei ihan tällä kertaa nuo puhelimen pikselit riittäneet tähän hommaan.. Noh kaikkea ei voi saada.. Paras kohtaaminen kyllä tälle kuulle oli ehdottomasti koulukaverini näkeminen. Tuo tapaaminen tuli täysin yllättäen, arvaamatta ja pyytämättä. Olin oikeastaan yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla ja olin aamusta lähtenyt ajamaan ennen viittä jo eräälle kokous paikalle toiselle puolelle Suomea. Paikalle päästyäni hyvä kun ehdin laskea ...

Kyllä kannatti anoa jälkikäteen lomat pidettäväksi tammikuulle ja lähteä lämpöön. Jotenkin ihan mahtavaa oli päästä aurinkoon ja lämpöön. Ihanaa oli se, että tuon ihottuman oireet katosivat reiluksi viikoksi kokonaan. Mutta kaikein eniten nautin siitä, että kerrankin oli aikaa olla miehen kanssa kaikessa rauhassa ilman kiirettä ja nauttia siitä yhteisestä ajasta. Meillä kun hyvin, hyvin harvoin työajat menee yksiin. Meidän hotellina oli Solvasa Atlantida. Huoneistohotelli ja ei ihan rannan tuntumasssa, mutta kuitenkin kohtuumatkan päästä. Hotelli oli rauhallinen ja täytti hyvin meidän tarpeet. Olisihan tuolla altaitakin ollut, mutta ei me missään vaiheessa sinne asti ehditty. Ja ei haittaa ollenkaan. Ei meistä kumpikaan ole mikään auringon palvoja saatika sitten mikään rannalla löhööjä. Vaan me liikumme pitkin pokin ja tutustumme tietysti kätköillen uuteen ympäristöön. Kätköjä tuli haettua viikon aikana vähänlaisesti, mutta kätköily ei ollutkaan tämän reissun pääpointti.  H...