Rapatessa Roiskuu

"Kesä, Roihu, sä ja mä. Tässä ollaan yhdessä. Du och jag, you and me, alla ropa unity." Kesän odotetuin leiri on takana. Onneksi. Vaikka oli todella kivaa ja hauskaa, on oikeasti kiva olla jälleen kotona. Sain tutustua huikeisiin tyyppeihin, sain uusia ystäviä ja mahtavia kokemuksia. Sain kokea suurleirin tunnelmaa yhdessä 17 000 muun partiolaisen kanssa. Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa paljuun ja kuumailmapallon kotiin kokeilemaan miltä tuntuu käyttää "liekinheitintä". Pääsin rentouttavaan jalkakylpyyn ja nukuin teltassa pitkästä aikaa. Tein läjäpäin ystävännauhoja ja annoin niitä eteenpäin. Olin toisille tukena, tunteet pinnassa. Olen kuunnellut, lohduttanut, halannut ja ollut lähellä. Ymmärsin kielitaidon merkityksen. Koin riittämättömyyttä ja sitä, etten tehnyt tarpeeksi auttaakseni muita. Join kahvia ja paljon pepsiä sekä vissyä. Kävin leirisairaalassa ja kannoin laatikoita. Juoksin pitkin evon metsiä milloin minkäkin asian vuoksi. Kävin katsomass

Kuten jo eilisessä kirjoituksessa tuumasin, että bongasin tämän vuoden lukumaratonin ja päätin siihen osallistua. Mukana oli kaiken kaikkiaan ainakin 94 henkilöä. Ja kaikkea muuta -blogin kautta pääset näppärästi katsomaan osallistuneiden listaa ja vilkaisemaan muiden kokemuksia ja lukulistaa . Kylläpä kannatti, vaikka kieltämättä on pakko tuumata, että olipahan urakka. Aloitin maratonurakan 10.7. Klo 11.45 ja päätin sen 11.7. Klo 11.45. Takana on luettuja sivuja 939. Maratonin lukulista muotoutui matkan varrella ja tältä näyttää kokonaisuudessaan tuo lukulista: Diana Gabaldon Matkantekijä: Muukalainen 337 sivua C. S. Lewis Narnia 1: Velho ja leijona 238 sivua C. S. Lewis Narnia 2: Prinssi Kaspian 284 sivua Diana Gabaldon Matkantekijä: Sudenkorento 85 sivua Aloitin koko luku-urakan tuosta Diana Gabaldon Muukalainen -kirjasta, jonka olin aloittanut jo aikaisemmin. Kirja oli äärimmäisen hyvä ja mielenkiintoinen, mutta samalla todella hidas lukea. Kirjassa on pieni teksti

Bongasin Ketun luola blogista lukumaratonin. Tarkoituksena on siis lukea 24 tunnin kuluessa mahdollisimman paljon. Huoltotaukoja saa pitää, samoin kuin lepoajan, mutta toki ne vähentävät lukuaikaa. Koska olen lomalla ja sataa vettä niin mikäpä olisikaan parempi tapa viettää päivää kuin lukumaraton. Tänään on myös muutenkin äärimmäisen hyvä päivä viettää kirjan ääressä, sillä miehellä on pitkä päivä töissä. Näin ollen aloitan maraton urakkani sen jälkeen kun olen vienyt hänet töihin ja palannut takaisin kotiin. Vielä pitäisi hieman katsoa valmiiksi tuota lukemista, mutta toisaalta tämä maraton voisi hyvinkin kulua Diana Gabaldon matkantekijä-sarjan parissa. Tämä lukumaraton on ensimmäiseni, mutta todella toivon, ettei se jää viimeiseksi. Maratonin etenemistä voikin seurata instagramin puolelta: Rapatessa_roiskuu ja blogiin on tulossa maratonin jälkitunnelmia sitten perästäpäin. Jos sinä haluat vielä tämän päivän aikana tehdä extempore osallistumisen lukumaratonille niin ilmoitta

(Emma Donoghue, 2012. Huone. Tammi) Huone kertoo viisi vuotiaasta Jack-pojasta ja hänen äidistään, jotka asuvat lukitussa huoneessa. Jack kuvittelee huoneen olevan oma maailmansa eikä hänellä ole käsitystä siitä, että muu maailma on todellinen. Todellisuudessa huone on vankila ja hänen äitinsä on joutunut sinne vasten tahtoaan. Huone kertoo kahdesta erilaisesta näkemyksestä, Jackin ja hänen äitinsä. Jackille huone on koti ja ulkomaailma on jotain mistä poika ei tiedä mitään. Jackin äidille huone on puolestaan vankila, jossa hän on asunut vuosia. Äiti ei ole kuitenkaan kertonut Jackille Huoneen todellista taustaa ja Jack saa kuulla totuuden täytettyään viisi vuotta. Siitä alkaa taistelu vapaudesta ja uudesta elämästä. Emma Donoghuen Huone on fiktiivinen kirja, joka kertoo yhtaikaa järkyttävällä, mutta myös valoisalla tavalla lukitussa huoneessa asumista Jackin silmin. Emma on kirjoittanut kirjan hyvin elävästi ja se imaisee lukijan mukaansa. Huone on kirja, joka herättää voima

Kerrostalo asumisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Siinä missä talvella välttyy pääsääntöisesti lumitöiltä ja kesällä nurmikon leikkuulta, on puolestaan kiinteistön kunnossa pidin kannalta täysin muiden aikataulujen ja tiedottamisen varassa. Meillä on tällä hetkellä käynnissä kattojen pesut ja huoltomaalaukset. Juuri nyt odotan työnjohtoa saapuvaksi, jotta pääsisin keskustelemaan jonkun suomea osaavan kanssa heidän korvausvelvollisuudesta auton tuulilasia kohtaan. Juu, onhan tästä tiedotettu ja autoja pyydetty siirtämään, mutta vain toiselta parkkipaikalta. Sieltä me kiltisti toimitettiin auto viikoksi evakkoon, kun olivat sen ensin onnistuneet punaiseksi värjäämään. Toisen puolen parkkipaikalle ei kuitenkaan mitään siirtokehotusta ole tullut, joten toisen auton saimme pidettyä pihassa. Tänään sitten aloittivat aamulla katon pesun. Lopputulos on valkoisen auton punapilkullinen keula ja kiven iskemät tuulilasissa. Paikalla vain työntekijöitä, jotka ei puhu sanaakaan suomea ja

Tämän kirjoituksen olen aikoinaan kirjoittanut vieraskynästä Sankarin sekalaista sakkia-blogiin. Johanna Hulkko kirjoittaa Geoetsivät -sarjaa, joka sopii loistavasti lapsille ja lapsenmieliselle. Sarja rakentuu loistavasti geokätköilyn ympärille, mutta kirjoissa vilahtelee myös partio jossain määrin. Kirjan päähenkilönä on nelosluokkalainen Raparperi ystävineen ja geokätköilyharrastus vie heidän mitä jännittävimpiin seikkailuihin. Kirjat eivät kuitenkaan ole pelkästään kätköilyä. Mukaan mahtuu ystävyyttävyyttä ja rajojen kokeilua sekä koulumaailma omine kommervenkkeineen. Toisinaan Raparperi ystävineen pääsee käyttämään salapoliisin taitoja arvoitusten ratkaisemiseksi. Hulkon kirjat tempaavat hyvin mukaansa. Juoni on hyvä ja siinä on helppo pysyä perässä. tarina on senverran mielenkiintoinen, että kirjan lukee kerralla, koska sitä ei millään malta laskea käsistä alas. Kirjan iso teksti mahdollistaa myös juuri lukemaan oppineenkin lukukokemuksen ja sen, että hekin saavat viihtyä

Päättipä sitten vuokranantaja laittaa ulkosivut kuntoon. Ilmoitus siitä tuli jo toukokuun lopussa, tietysti sen jälkeen kun kaikki tämän kesän kasvit oltiin saatu onnellisesti istutettua ja paikoilleen. Eilen sitten kopsahti luukusta ilmoitus, että pitäisi parveke tyhjentää. Nii-iin.. Vähänkö ketuttaa. Kyllähän yrtit saa vielä helposti siirrettyä sisälle turvaa ja tarvittaessa niille saa riittävästi valoakin. Mutta sitten on nuo muut.. Herneillä on hyvä kasvuvauhti päällä ja porkkana/retiisi vati vaan painaa kuin synti. Ongelmaksihan nuo muotoutuu. Täytynee soittaa jollekin ja tiedustella, että mitä ne meinaa parvekkeelle oikein tehdä, että jos nuo isommat saisi siellä kuitenkin olla. Kyllähän ne siirretään jos pakottava tarve on, tosin siinä vaiheessa täytynee miettiä lattian suojaamista ihan toisella tavalla. Ylipäätään tämä remonttihomman tiedotus ei ole mennyt ihan parhaalla tavalla. Unohtivat pyytää autojen siirtoa kattojen puhdistuksen ajaksi. Lopputulos on se, että musta