Rapatessa Roiskuu

Epäilen vahvasti, ettei kenellekkään ole jäänyt epäselväksi se, että violetti on ehdottomasti yksi lempireistäni. Siksi aina riemastun suunnattomasti, kun eteen tulee hyvänoloinen violettikangas. Taannoin tein eurokankaan alelaarista trikoo löydön ja Selia muisti minua ihanalla violetilla kalakankaalla yllätyspussissaan. Näin heti kalakankaan nähtyä täydellisen yhteensopivuuden noiden kankaiden välillä. Ja ollenkaan ei haitannut se, että kankaiden sävyt eivät olleet yksi yhteen. Kaavaksi valikoitui jo tutuksi tullut burdan kaava. Ompeluvaihe tuli nopeasti valniiksi, lukuunottamatta yksiväristen hihojen väärin ompelua, joka on tietysti hyvä huomata istutusvaiheessa, kun ei ne hihat vaan kolahtanutpaikoilleen. No eihän ne kolahda, jos sattuu olemaan kaksi tismalleen identtistä hihaa. Noh korjaamiseen ei onneksi kauaa mennyt, vaikka purkaa pitikin. Vaikka muutama päivä takaperin tekemäni kettupaita on tehty samalla kaavalla ja samalla koolla, tuntuu tämä violettipa

Oeln useana vuotena ollut menossa kirjamessuille, mutta tänä vuonna sain oikeasti mahtumaan sen jopa kalenteriin ja useammalle päivälle. Maltan tuskin odottaa. Kirjamessut järjestetään tänäkin vuonna Helsingin messukeskuksessa 27.-30.10. Ohjelma lavoilla vaikuttaa monipuoliselta ja mielenkiintoiselta ja se mikä lämmittää omaa sydäntä erityisesti on se, että messuilta löytyy jokaiselle päivälle aamuhartaus ja -avaus. Kuulostaa hyvältä. Messuilla on mukana kirjailijoita, kustantajia ja tietysti kirjakauppoja. Samaan aikaan kirjamessujen yhteydessä on ruoka- ja viinimessut. Joten messarin hallin täyttää myös erilaiset tuoksut ja aromit. Ja jos itse on lukutoukka ja puoliso ei välitö kirjoista juurikaan, voi hänet saada mukaan hyvän ruuan ja viinin perässä. En tiedä mitä odottaisin messuilta. Ehkä sitä, että pääsisin tapaamaan kustamoita. Toisaalta haluan päästä vilkuilemaan hieman joululahjoja. Ja ehkäpä löydän itselleni hieman luettavaa kirjapinon jatkoksi.

Selian paketin saavuttua, annoin miehen valita ihanasta homie jerseystä kuvan mistä lähtisin onpelemaan. Muutamaa kuvaa olin harkinnut ja kaikesta päätellen tunnen mieheni sen verran hyvin, ettei minun oikeastaan olisi tarvinnut hältä edes kysyä.  Miehelle olen ommelluy jonkun verran, mutta suhteessa paljon vähemmän kuin itselleni. Tälläkin hetkellä parit bokserit odottavat sitä, että saisin otettua nislasta kiinni itseäni ja ryhdyttyä tuumasta toimeen.  Tällä kertaa työn alle päätyin kuitenkin t-paita miehelle. Homie Jerseystä karhun kuva ja mustaa trikoota kaveriksi. Toimiva yhdistelmä, vaikka itse sanonkin. Kaavaksi valikoitui tälläkin kertaa burdan kaava. Kankaiden leikkaamisen kanssa meinasi kyllä itku päästä, kun ei taipunut kangas millään siihen muitoon johon sen olisin halunnut. Täytyi kaava laittaa kahdesta kohdasta poikki, jottei karhulta olisi korvat hävinneet.  Paita valmistui nopeasti ilman suurempia kommerverkkejä. Helman ja hihojen pituutta jäin omassa pääss

Viettipä Selian puoti tovi sitten syntymäpäiviään ja heillä oli synttäriyllätyspussi myynnissä. Viisi metriä kangasta hyvään hintaan. Koska olen aikaisemminkin saanut Selian yllätyspusseista hyviä kankaita, uskaltauduin tälläkin kertaa tarttumaan tilaisuuteen. Eikä tarvinnut pettyä. Kankaat olivat ihan huiput ja saman tien alkoi mieli raksuttamaan erilisia ompelutöitä. Yksi tilauksen ehdoton suosikki oli Homie Jersey, jossa on kotimaisia villieläimiä isoina kuvina. Katselin kangasta ja saman tien kiinnitin huomioni toiseen samasta paketista tulleeseen kankaaseen. Siinä se olisi, täydellinen trikoopaita, joka olisi ihan minun näköinen. Enää pitäisi valita sopiva kaava. Kaavaksi valikoitui Burdan Easy -kaava, joka oli odottanut jo tovin käyttöönottoa. Tällä kertaa sain piirtää kaavat ja leikata kantaat ilman, että nelijalkainen ystävämme oli kiinnostunut touhusta. Kankaita neulottaessa tuli jo hyvä fiilis siitä, että väri ja kaavavalinnat olivat kerrankin mennyt ihan nappiin. J

On outoa olla saikulla, vaikka ulkoisesti näyttää siltä, että voisin hyvinkin olla töissä. Tässä on totisesti saanut tuntuman siihen, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Kaksi viikkoa on pitkä aika. Yleensä kolmannen päivän kohdalla ovat seinät alkaneet kaatua niskaan ja pinna kiristymään. Mutta nyt ensimmäisen viikon jälkeen ei seinät ole kaatuneet niskaan ja muutenkin on jotenkin oudon raukea olo. Tällä kertaa sain lääkäriltä ohjeen keskittyä itseeni ja niihin asioihin, jotka ovat minulle mieluisia. Päädyin visiitille mökille luonnon helmaan. Luonnolla on kuulemma mieleen rauhoittava vaikutus. Olen yrittänyt lukea, muttei keskittyminen riittänyt siihen, eikä kyllä siihenkään, että makaisin vaan sohvalla ja katsoisin netflixistä sarjoja. Olen piirtänyt kaavoja ja leikannut kankaita. Olen istunut ompelukoneen äärellä työntäen kaikki muut ajatukset sivuun ja keskittynyt edessä olevaan työhön. Olen kokenut sen, että osaan ja saan hyvää jälkeä aikaiseksi. Toki jouten olo it

Friikkisirkus on todellakin rantautunut Suomen kamaralle. Enkä nyt tarkoita sitä Koot.fi:n freaksirkus kangasta, vaan niitä ihmisiä, joilla on pakottava tarve pukeutua pelleiksi pelotellakseen muita. Ja sitten vielä kun näiden pellejen toiminta kohdistuu lapsiin, nousee minulla niska karvat pystyyn. Keski-uudella maalla on muutaman päivän aikana tehty useita pellehavaintoja . Vääjäämättä tämä vaikuttaa lasten, nuorten ja aikuistenkin uskallukseen liikkua pimeän tultua. Mikä ihme tätä maailmaa vaivaa, kun täytyy toisia pelotella ja vieläpä pelleksi pukeutuneena. Voin vain kuvitella, kun nämä pellet tuolla liikkuvat, että millaisia ajatuksia ja tunteita se herättää etenkin  lapsissa. Tämä pelleongelma ei ole vain Keski-Uudenmaan ongelma vaan näitä pellejä on tavattu myös muualla Suomessa. Mikä hitto ihmisiä vaivaa, kun tälläiseen pitää ryhtyä? siis oikeasti? Tämä pelleilykö on se, jonka saa ihmisille hyvän mielen ja riittävän adrenaliiniannoksen? Siis oikeasti? Ja sitten

Kiera Cassin Valinta-sarjan toinen kirja, Eliitti, pamahti kirjakauppoihin 19.9. Pakkohan se oli heti mahdollisuuksien tullen käydä ostamassa omaan kirjahyllyn jatkeeksi, sillä tiedän sarjan olevan sellainen, jonka voisin lukea uudestaan ja uudestaan. Sarjan ensimmäisessä kirjassa, Valinnassa , Illéan prinssi Maxonin täytyy 35 valitun joukosta löytää itselleen puoliso. Eliitti puolestaan jatkaa siitä mihin Valinta jäi. Valinnan 35:stä nuoresta naisesta on valikoitunut kuuden nuoren naisen Eliitti ja tyttöjen välinen kilpailu Prinssi Maxonin sydämestä muuttuu voimaakkaammaksi, lähes tulkoon raivokkaaksi. America ei ole varma omista tunteistaan ha käy kamppailua kahden miehen välillä: kuuluuko hänen sydämensä ensirakkaudelle Aspenille vai rakastaako hän Prinssi Maxonia, jonka kanssa hänen elämänsä muuttuisi täysin. America kaipaa lisää aikaa päätökseensä ja samaan aikaan muut Eliitin tytöt kiristävät verkkojaan Prinssi Maxonin ympärillä tietäen tarkalleen mitä he haluavat. America m

Viime keväänä eräästä ryhmästä bongasin vauvalahjojen ketjun. Vaikka itsellä ei lapsia olekaan ja en tiedö tulenko niitä koskaan saamaan, halusin ilahduttaa muita ja samalla laittaa itseni haasteiden eteen. Samaan saumaan osui myös työkaverini esikoisen odotus, joten tuntui mielekkäälle tehdä useammalle lahja. Ryhmän kautta valitsin itselleni kaksi täysin tuiki tuntematonta ihmistä. Toisen näistä tapasin livenä toimitettua hänelle suoraan kotiin vauvalahjan ja toiselle puolestaan laitoin äskettäin postissa menemään pienen paketin. Jälkimmäisen lahjan teko oli itsessään varsinainen haaste. Sain pienet vaatteet ommeltua ja unohdin kiireessä ja tohinassa ennen roihua laittaa ne postiin. Roihulta kotiuduttua oli koit ehtineen vaatteisiin käsiksi ja uusiksi meni koko homma. Ehdin hankkimaan uudet kankaat ja käymään vanhat läpi sekä pesemään valitut kankaat, sain vielä ompelemisen aloitettua, kunnes ranne sanoi vaihteeksi yhteistyösopimuksen irti. Viestittelin tuoreen äidin kanssa, anno