Rapatessa Roiskuu

Olemme miehen kanssa viettäneet joka kesä huomattavan paljon aikaa vanhempieni asunnolla. Heidän asunnostaan onkin tavallaan tullut meille kesäkoti. Tämä kesä on varmaan poikkeus kaikkien kesien joukossa sillä tällä kertaa kesäkotiin olisi tarkoitus asettua hieman pidemmäksi aikaa ja ihan koiruuden kanssa. Kesäkodin ehdottomasti hyvä puoli on siinä, että pääsemme hetkeksi irti kerrostalolähiöstä ja voimme halutessamme saunoa ja grillata vaikka joka päivä. Puolensa kuitenkin kaikessa. Vaikka musta onkin kiva siirtyä kesäkodille talonvahdiksi, on oma koti kuitenkin aina oma koti ja näin leirin jälkeen olisi kyllä ollut kiva olla vähän pidempään kaikessa rauhassa omassa kodissa. Ehkäpä siirrän hetkiseksi ompelukoneen ja jotain kankaita osoitteesta toiseen ja nautin kesän antamasta tilasta ja rauhasta. Mutta senkin teen vasta ensi viikolla.

Taas on se hetki vuodesta, kun eteisessä odottaa täyteen pakattu laukku kuljetusta eteenpäin. Kesä ja kesän työkuviot kulkevat tuttua tapaa, mutta silti mielen perukoilla huutaa pieni ääni, etten tahdo lähteä. Mies palasi vasta omalta reissultaan ja tässä ollaan muutama päivä saatu nauttia enemmän ja vähemmän yhteisestä ajasta. Ihan kohta pitäisi startata auto ja kääntää nokka kohti työpaikkaa ja kesän ensimmäistä leiriä. Ripari, täältä tullaan! Olen leireillä ollut iän päivää mukana, mutta vasta aikuisena olen saanut leireille kaveriksi koti-ikävän. Se on varsin pirullinen matkakaveri, kun se kuiskii korviin vaikka ja mitä. En nuku kunnolla ja välillä ahdistaa ihan muuten vaan. Hieman oloa helpottaa se, että tänä vuonna ripari on lähellä kotia ja miehen työpaikkaa. Pahan ahdistuksen sattuessa hänen on tarvittaessa helppo tulla piipahtamaan. Monesti tuntuu siltä, ettei aikuinen saisi potea ikävää saatika sitten koti-ikävää. Koti-ikävä on kuulemma lasten vaiva, ei aikuisten. Hass...

Viime keväänä laitoin ensimmäistä kertaa parvekkeella kädet kunnolla multaan. Miehen ollessa kertaamassa pistin toden teolla parvekkeen koreaksi vähän kaikesta. Tänä vuonna ajattelin kokeilla uudestaan. Meidän parvekkeelle tosiaan muutti viime kesänä vadelmapensas. Vadelmaakin saatiin ihan hyvin, ei nyt pakkaseen asti, mutta silleen, että suun sai makeaksi. Laitoimme myös monivuotista mansikkaa siinä toivossa, että toimisi näin parveke olosuhteissakin. Niin ja yhteen isoon ruukkuun laitoin yrttejä. Sieltä löytyy ainakin ruohosipuli ja lipstikka. Miehen kanssa eilen juuri puhuttiin parvekkeesta ja kasvatuksesta. Vaikka perunan kanssa emme onnistuneet viime vuonna kunnolla, aion pieneen ämpäriin laittaa perunaa itämään. Porkkana varmaan eksyy joukkoon myös tänä vuonna. Toisaalta herneet voisi olla myös kiva juttu, mutta saako niitä kunnolla parvekkeella kasvamaan ja miten ne saa riittävästi tuettua, jotta eivät poikki napsahda. Toisaalta haluaisin kokeilla sipulia ja valkosipulia u...

Kesän viimeinen leiri on takana ja olen onnellisesti jälleen kotona ja tänään on ensimmäinen päivä tästä vapaa/lomajaksosta. Leiri oli ihan mahtava! N. 2000 lasta, nuorta ja aikuista kokoontui viettämään huikeaa suurleiriä Partaharjun jylheisiin maisemiin. Ja mikä fiilis kun kaksi alaleiriä huutaa yhdessä vuoropuheluna leiri huutoja. Puhumattakaan siitä kun koko leiri (kaikki kuusi alaleiriä + huoltojoukot) laulavat yhdessä. Partaharjulle onneksi ääntä mahtuu. Leiriin palaan vielä myöhemmin uudestaan arjen teologiaa -sarjassa. Ideoita on niin monia, etten edes tiedä mistä aloittaisin kertomaan. Olen kuitenkin päässyt pois metsästä. Tai en kyllä voi sanoa meidän alaleirin olleen edes metsässä. Leirillä oli ilo huomata, että kaikki vanhat kipuilut on nyt kipuiltu. Partaharjulle oli hyvä palata ja sinne mennessä tuntui samalta kuin silloin kun astelin pääsykokeiden vuoksi Partaharjun portista sisään: Olin tullut kotiin. Osa sydämestäni on aina Partaharjulla. Kerran PaHa, aina PaHa....

Noin viikko takaperin kirjoittelinkin siitä, kuinka parvekkeelle  tuli laitettua kasvamaan kausimansikkaa ja sipulia. Basilikan tosin jouduin vielä siirtämään takaisin sisätiloihin, sillä sen mielestä ei vielä ollut riittävän lämpöistä. Niin ja voin kertoa, että ruohosipulikin on vielä istuttamatta. En vain ole jostain kumman syystä saanut aikaiseksi. Niin.. Enkä ole saanut vielä hankituksi herneitä tai sitä vappupuskaa, joista kovasti uhittelin. Positiivisinta tässä on ollut huomata se, että sipulit lähtivät kasvamaan hyvinkin nopeasti. Niitä on ollut kiva tarkkailla ja kaikkein parhaimmalta tuntuu se, että tiedän saavani kivan kokoisen sipulisadon. Ihan mahtavaa! Kasvavat sipulit  viime viikonlopulta. Tällä hetkellä jo huomattavasti enemmän vihreää. Kaiken kaikkiaan tämä parvekekasvatus innostus on nyt ihan huipussaan. Tänään katselin ylpeänä sipulisatoani ja samalla juorusin ystävän kanssa puhelimessa. Kyllähän me siinä naurettiin, että tästä parvekekasvatusinnosta ...

Pitkään miehen kanssa puhuttiin siitä, että jos mansikoita saisi taas tänä vuonna istutettua parvekkeelle. Taimia ei mistään löydetty. Myöhässä siis taas vaihteeksi. Se ei tosin ole mitään uutta. Saatiin sentään kausimansikan siemeniä. Kuvan mukaan niistä tulisi vähän metsämansikan näköisiä. Saattaisivat myös olla maultaan hyvin samankaltasia. En minä mikään viherpeukalo ole. Yleensä onnistun tappamaan kukat ja kaktuksetkin. Basilika on kuitenkin käsissäni pysynyt onnistuneesti hengissä, joten siinä kun mies katseli illan ottelua televisiosta, minä laittelin multaa ruukkuihin ja mansikan siemeniä multaan. Aah, kuinka rentouttavaa! Sormet pehmeässä mullassa ja ajatus juoksi jossain muualla. Ensin laitoin mansikan siemet multaan ja sitten kahteen viereiseen "kukkaruukkuun" istuttelin vielä sipulia. Ruohosipulia en enää iltasella jaksanut, mutta sekin päätyy vielä basilikan kanssa samaan ruukkuun. Haluisin kokeilla kasvattaa vielä jotain muutakin. Ehkä miehen vastusteluista...

Kohta on kuusi vuotta täynnä tässä kodissa. Ja ainakin kaksi vielä edessä, ennen kuin omaa kotia voi edes harkita. Asuntolainan saaminen kun on tänä päivänä niin tajuttoman vaikeaa. Ja toisaalta myös asuntojen hinnat ovat ihan pilvissä. Haluaisin muuttaa. Kuusi vuotta saman katon alla on pitkä aika. Ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun haluaisin muuttaa. Toki sitten kun saisi sen asuntolainan, niin pääsisi ihan omaan kotiin, mutta kun siihen on niin pitkä aika. Mietimme siis vaihtoehtona hieman pienempää vuokra-asuntoa, mutta mutta.. On se vaan jännä, että pienemmissä asunnoissa vuokrat ovat lähes yhtä suuria kuin meillä on tällä hetkellä. Ihan hirveästi ei houkuta maksaa pienemmästä enempää. Toki saunasta tulisi lisäkustannuksia. Niin ja vaikka meillä ei tällä hetkellä ole omaa saunaa eikä työaikojen vuoksi ole otettu myöskään saunavuoroa, on meillä tällä hetkellä lähellä kaksi saunaa, johon pääsee yleensä silloin kun haluaa. Ja kun omaan asuntoon haluaisi säästää, mutta ...

Eilen illalla mies otti ja lähti erään tuttavansa kanssa kätkoilemään. Noh ei ole vielä kotiutunut tuolta reissulta ja illaksi olisi menossa vielä töihin. Kyllähän tuo minulta kyseli, että onko ok. Miksei olisi? Olenhan minäkin paljon työni puolesta poissa kotoa, niin miksei hänkin voisi välillä käydä tuulettumassa ihan äijäporukalla. Tiedän, että olisin halutessani päässyt kyllä mukaan, mutta jostain syystä jään ennemmin kotiin. Jäin siis yksin kotiin.. Tai siis oikeastaan kaksin. Koirahan on koko ajan ollut täälllä seurana. Aattelin, että ehdin tehdä vaikka koko illan kurssitehtäviä, mutta löysinkin itseni sitten porukoiden pöydän äärestä juomasta kahvia. Hups. Se siitä tehokkaasta ajasta. Noh, kotiin tultua lähdin neidin kanssa puistoon ja siitä sitten aikalailla suoraan nukkumaan. Oli outoa käydä yksin nukkumaan. Silloin kun on pois kotoa niin se on ihan ok, mutta nyt tuntui, ettei millään saa unen päästä kiinni. Toivoin, että aamulla kun herään, olisi mies ollut sängyssä, mut...

Mitä enemmän ulkona sataa vettä, sitä helpommin sytytän kynttilät palamaan. Mukamas tuovat lämpöä. Ennen vanhaan saatoin avata kirjan ja käpertyä sohvan nurkkaan. Nykyisin kaivan esille virkkuukoukun ja lankakerän. Istun hiljaisuudessa ja työ eteneen tasaseen tahtiin. Vaihdan välillä lankaa ja afrikan kukkia syntyy toisensa jälkeen pinoon odottamaan. Kun tapasin jokin aikasitten kummini pitkästä, pitkästä aikaan, syttyi uusi palo virkkaamiseen ja helppouteen. Vierailulta oli kiva tulla kotiin uusien ideoiden kanssa. Ompelukonekin odottaa vielä putsaushuoltoa ja lainakone seisoo pöydällä kuin huutaen ompelemaan. Kaavat ja mallit ovat vielä hukassa. Kaikkea kivaa olisi halu tehdä, mutta sitä aika siihen kaikkeen revitään? Kaivoin tänään esille viime talvena aloittamani virkkuutyön. Jos saisin sen nyt syksyllä valmiiksi ja ajankansa vielä eteenpäin. Toivon hartaasti, että se kenelle se sitten päätyykin osaisi arvostaa pitkään kestänyttä projektia ja pitäisi tuosta projektistani hyvän h...

Voit aloittaa lukemalla erään tuttavani blogia, jossa hän kertoo perehtyvänsä uuden kotinsa kodinkoneisiin ja muihin laitteisiin. Noh kaikkihan ei ole mennyt ihan niin kuin strömsössä. Siis oikeasti. Minulla on kylläkin ollut ihan äärimmäisen nautinnollisia lukuhetkiä, kun olen saanut hekottaa ja virnuilla ja lisäksi nauraa vedet silmissä. Mahtavaa ja kiitos blogin pitäjälle, joka jaksaa meille kirjoittaa kaikesta tuosta ihmeellisestä kodinteknologiasta mitä heiltä löytyy. Innolla siis odottelen lisää. :) Muistattekos tämän? Olemme miehen kanssa sopineet, että minun ei tarvitse ymmärtää kodinkoneita ja muita laitteita tai osata olla niiden kanssa, niin kauan kuin ne toimivat sähköllä. Tulen niiden kanssa kyllä toimeen, mutta usein yritän lämmittää uunia valolla ja sitä rataa. Lisäksi tunnetusti minun pinnani on suhteellisen lyhyt ja napsahtaa helposti poikki, joten pienet, ikkunasta mahtuvat sähkölaitteet saattavat toisinaan joutua vaaraan, etenkin jos he ovat toimimisen kanss...