Rapatessa Roiskuu

Vuosi on taas hurahtanut ihan törkeän nopeasti. Kaiken laista on tullut taas puuhattua ja hyviä muistoja on syntynyt ihan älyttömästi. Tässä nyt vuoden kohokohtia.   Tammikuu: Meidän ensimmäinen yhteinen pitkä ulkomaan matka. Kävimme häämtkalla Teneriffalla . Toisena paljon mietitytti tuo koiruus, joka vietiin eläinlääkäriin heti reissusta kotiuduttuamme. Myös Sofista kirjoitin muuten tammikuussa täällä ja täällä .   Helmikuu Helmikuussa blogissa pyöri mediastakin tunnettu rakkausviikko. Se muuten löytyy koontina täältä . Rakkausviikon aikana muistelin myös minun ja mieheni parisuhdetta ja ihan sitä alkuaikaa. Tuo kirjoitus piti pitkään kärkisijaa kaikkien aikojen luetuimpana.   Maaliskuu Iltasanomat nostivat esiin kehitysvammaisten oikeuksia Täyttä elämää -sarjallaan . Rapatessa Roiskuu -blogi lähti tähän kamppanjaan mukaan. Täyttä elämää -viikon koosteen pääset vilkaisemaan täältä .   Huhtikuu Oli pääsiäinen ja partion taitokisat. Huhtikuu

Sarjamme Teoriaa Miehistä jatkuu. Sarjan aikaisemmin julkaistut osat löytyvät koontina täältä .   Miehet saattavat toisinaan upota omiin ajatuksiinsa hyvinkin pitkäksi aikaa ja silloin ei ole minkäänlaisia takeita siitä, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu. Toisille sattuu enemmän ja toisille vähemmän. Toisten kohdalla ei voi muuta kuin nauraa ja pudistella päätään. Niin.. Joskus tuttua tutumpikin lausahdus "kyllä isä osaa" pitää enemmän kuin paikkansa.   Eräässä perheessä talon isäntä pääsi vuorostaan antamaan joulumuistamisia eteenpäin kylässä kävijöille. Katseli mies tarkkaan lahjakasseja ja tutki sisältöjä, kunnes sitten sattui vahinko. Soipa isännän tyttären puhelin. Sukulaiset soittelivat kummissaan. Oli sujauttanut Isäntä heidän mukaansa  joulumuistamiset: joulukukan ja lahjakassillisen likapyykkiä, joka herätti hämmennystä ja hilpeyttä. Onhan sitä lahjoja saatu vuosien varrella monenlaisia, mutta että ihan tekemistäkin aatoksi, ihan pyykkirumbaa. Lahja, joka va

Muistattekos kun viime vuonna kävin katsomassa Talvisirkusta? Tänäkin vuonna suuntasimme työkavereiden kanssa Kaapelitehtaalle Hurjaan Ruutiin katsomaan Talvisirkusta, joka oli viime vuonna saanut saameidät haukkomaan henkeä kilpaa temppujen aikana. Tälle vuodelle olivat valinneet matkateeman. Jo tässä vaiheessa täytyy kyllä sanoa, että esitys oli selkeästi suunnattu aikuisille. Yhtään alle 10 vuotiasta en suostuisi itse esitykseen viemään alkoholin vahvan esillä olon vuoksi. Muuten esitys oli ihan kiva, vaikkei yltänytkään viime vuoden tasolle. Tässä muutamia kuvia tämän vuoden esityksestä. Pahoittelen kuvan laatua.     Vaikka esitys oli mielestäni suunnattu selkeästi enemmän aikuisempaan makuun, oli se silti kiva nähdä. Tuli naurettua ja jopa hieman pyyhittyä silmäkulmia. Jälleen oli taidokkaasti koottu esitys, joka kulki hyvin eteenpäin.   Nämä esityksethän jatkuvat aina loppiaiseen asti, joten vielä ehtii käydä katsomassa, mitä talvisirkus tänä vuonna tarjoaa.

Sain kerrankin otettua itseäni niskasta kiinni ennen joulua ja istuttua ompelukoneen ääreen. Siinä on toki myös siihen, miksi täällä blogin puolella on ollut hieman hiljaisempaa. Katselin jokin aika sitten kaikkia ihania kuvia, joita muut olivat laittaneet facebookryhmissä omista ompelutöistään ja kipinä syttyi ihan heti. Kangastilaus lähti lähes heti kangastukkuun ja kauaa ei tarvinnutkaan odotella ensimmäisen kangaserän saapumista. Kävin myös ihastelemassa eurokankaan valikoimaa, kun collegea etsin miehen paitaa varten. Tosin oli myös kaava hukassa ja piti sekin ostaa samalla. Burdalta löytyi kuin löytyikin hyvänoloinen kaava, jonka mukaan lähdin collaria tekemään. Hieman kyllä jännitti, sillä sovitus mahdollisuutta ei ollut ja miehelle en ole oikeasti koskaan aikaisemmin ommellut juurikaan mitään. Helman pituuden ja hihojen pituuden kanssa tuli hieman tenkkapo. Entä jos ne jäävätkin liian lyhyeksi. Niiden pituus tuli katsottua sitten, että kisasin keskeneräisen paidan päälle. R

Joulun alla on tullut laulettua kurkkukipeäksi joululauluista. Kahdessa eri Kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa, kummallakin kertaa kirkossa oli positiivinen ongelma, nimittäin se, ettei kaikki vaan mahdu istumaan. Katselin laulujen lomassa kirkoissa olevia ihmisiä. Lapsia ja aikuisia. Ympärillä täysin vieraita kasvoja, mutta silti on hyvä olla. Vaikka ulkona ei ole lunta ja poikkeuksellisen sään vuoksi sitä saa pelätä, että milloin puihin puhkeaa lehdet, alkaa joulu fiilis saapua pikku hiljaa. Kauneimmat joululaulut ovat osa tuon fiiliksen syntymistä. Ja toisaalta musta on kiva käydä kirkossa. Ihan vain jo senkin takia, että siinä samalla kun laulan voin kuitenkin ajatella omia asioitani. Tämän vuoden joululaulut tulivat tarpeeseen. Sain vain olla. Nauttia. Laulaa. Ennen kaikkea laulaa. Kummatkin laulutilaisuudet päättyivät Maa on niin kaunis -lauluun. Viimeisessä säkeistössä noustiin seisomaan. Ja kirkossa kaikki lauloivat: Kunnia herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus me

Pidän paljon joulusta. Olen aina pitänyt. Tänä vuonna kuitenkin ehkä hieman ahdistaa. Vaikka pidän siskojeni lapsista, tuntuu kuitenkin, että näin joulun lähestyessä oma ahdistukseni vaan kasvaa. Katso siinä sitten aattoiltana ympärillä pyörivää, kaunista tyttölasta, jonka silmät tuikkivat kuin pienet tähdet. Tiedätkö sen tunteen? Pudottivat pommin näin joulun kunniaksi. Tulee lapsi. Laittoivat viestin. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin. Olen onnellinen heidän puolestaan kaikesta huolimatta. Sillä hetkellä tuntui hyvältä, että tieto tuli viestinä. Sain omat tunteeni kuriin. Ehkä meidänkin vuoro tulee sitten joskus. Ehkä mekin saamme joskus sellaisen pienen nyytin syliin.

Jouduin antamaan flunssalle periksi. Esimiehelle vannoin, etten kotonakaan tee nyt töitä. Yritän pysyä työkoneesta erossa, vaikka olisi asioita, jotka pitäisi tehdä pois alta ennen joulua. Joulusiivousta on tehty omien voimien rajoissa. Kuusikin saatiin vihdoin haettua. Muovikuusi tosin, mutta kuusi kuitenkin. Kyllä se ihan kuuselta näyttää, etenkin nyt kun valot ja nauhat ovat paikoillaan. Vielä kun kuusen tuoksun jostain saisi niin tuntuisi aidommalta. Ehkä me siihenkin jotain keksitään. Omaa joulukalenteria en saanut tänäkään vuonna aikaiseksi, mutta onneksi Onniblogeilla on yhteinen joulukalenteri, johon minäkin pääsin mukaan. Aattona aukeaa minun luukku. Tämän päivän luukun takaa löytyy Sekalaista sakkia ja huomenna Kätsän käsissä. Lahjat ovat muutamaa Lukuunottamatta valmiit. Vielä pitäisi hieman askarrella ja leikkiä steariinin kanssa. Katsotaan mitä tänään saisi aikaiseksi näin sairaslomalla. Ihana esimieheni antoi hyvin vinkin flunssan potemiseen: Juo paljon lämmintä.

Pitäisi siivota ja laittaa kotia joulu kuntoon. Pitäisi käydä lahja ostoksilla ja aloittaa lahjaompeluiden teko. Pitäisi leikata muutamat kankaat ja kaavat. Pitäisi hankkia kuusi ja miettiä mitä sitä jouluna söisi. Pitäisi valmistella viikonlopun töitä. Pitäisi kirjoittaa yksi puhe lasten kauneimpiin joululauluihin. Pitäisi kirjoittaa muutama koulukirkko puhe. Pitäisi jaksaa vielä reilu viikko pitkiä päiviä ja joulun viettoa ennen joulua. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, ehkä hieman tuotakin, mutta jos saisi tehtyä edes jotain niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Joulu on mulle hyvin tärkeä. Ollut aina. Viimeiset pari vuotta tosin on tuntunut, että joulun vietto aikaistuu vain vuosi vuodelta. Toki ensimmäinen jouluglögi tilaisuus oli tänä syksynä jo lokakuun lopussa. Välillä Myös tuntuu, että joulua on juhlittu ihan riittävästi aattoon mennessä. Voiko jouluun kyllästyä? Entä jos olisin koko joulun kiltisti kotona ja lukisin vain hyviä kirjoja ja katsoisin hyviä leffoja. Jättäisin ka

Eilen sain vihdoin ja viimein varattua ajan gynelle. Siitä on moni mulle sanonut jo pitkään ja joo tiedän, että olisi varmaan pitänyt tuokin asia hoitaa jo aikoja sitten pois alta, mutta mutta.. Moni sanoo, että suomalainen mies ei puhu. No kyllä se taitaa päteä samalla tavalla myös meihin naisiin. Lapsettomuus on kipeä asia. Sitä on äärettömän vaikea ottaa esille. Huomasin sen gynelle aikaa varatessa. Tai siis gynellehän ei saa suoraan aikaa varattua vaan pitää mennä lääkärin kautta, joka sitten kirjoittaa lähetteen, jos kokee sen tarpeelliseksi. Suositushan on se, että gynellä käytäisiin kerran vuodessa katsomassa, että kaikki on ok. Multa hoitaja kysyi puhelimessa, että onko kyse jostain sairaudesta. Nii-iin.. Kyllähän siinä sai taas hetken miettiä, että mitä sitä vastaa. Sönkötin siinä sitten, että ei tai ehkä tai miten sen nyt sitten ottaa. Olin hetken hiljaa ja kerroin kaiken oleellisen. Toisaalta se tuntui häpeälliseltä myöntää, että hei mussa saattaa oikeasti olla jotain

Viikonloppu oli kyllä sellaista hullun myllyä. Oli monenlaista puuhaa ja tekemistä ja pitkiä aikoja sitä ei ehtinyt aloillaan olemaan. Perjantaina kävin työkavereiden kanssa syömässä ja katsomassa Talvisirkusta. Kirjoitan siitä ihan oman jutun vielä piakkoin. Lauantaina kutsui Hartwall-areena ja Kaija Koo. Sunnuntai aamuna olin ensimmäistä kertaa jaksamassa ehtoollista kotikirkossani. Niin ja sitä ennen oli tietysti partiolaisten lipunnosto. Eilenkin oli vielä vapaa päivä. Se meni tosin lepäämiseen. Lipunnosto partiovaatteissa ei ollut hyvä veto puolikuntoiselle. Harvoin viikonlopulle osuu näin paljon kaikkea. Joka päivä jotain. Toki oli kivaa, mutta hyvin rankkaa on olla päivästä toiseen sosiaalinen. Se eilisessä olikin parasta, kun sain nauttia hiljaisuudesta miehen ollessa töissä. Ei tarvinnut miettiä sen enempää. Tänään heräsin vihaiseen soittoon töistä. Hetken jo säikähdin, että olenko unohtanut jotain tärkeää. On vaan vaikea saada paikat jotain varten tyhjiksi, kun ei ku

Flunssa on pesiytynyt meidän kotiin. Harvoinpa sattuu näin, että ollaan molemmat samaan aikaan kipeänä. Tämän viikon jos jaksan kunnialla vetää loppuun asti niin ensi viikolla voi huoleta sairastaa. Marraskuussa laitoin pystyyn arvonnan, jossa palkintoja oli väritettävät joulukortit. Arpaonni osui tällä kertaa Syysmuumin kohdalle. Paljon onnea. Palailen taas asiaa, kunhan saadaan tämä pahin olo selätettyä.

En ole juurikaan suonut ajatusta joululle. Tai olenhan minä omalla tavallani, mutta tarkoitin siis lahjoja ja ruokia ja tämän vuoden koristeita. En ole juurikaan ehtinyt. Vuosi vuodelta tuntuu, että joulu tulee aikaisemmin. Toki työni varmaan lisää tätä tunnetta reilusti. Meillä kun joulu on kohtaamisen sesonkiaikaa. Joulun aikaan on tilaisuutta jos jonkin näköistä ja monessa pitää olla mukana. Aina ei jaksaisi. Kuitenkin on ihanan jutella ja nauraa ihmisten kanssa ja joskus istua yhdessä alas vakavamman ja isommankin asian äärellä. Toin eilen töistä kotiin palmunoksia. Nyt ne tuossa maljakossa. Pääsivät osaksi jouluasetelmaa. Asetelman mökkikin sai led-kynttilän palamaan. Sen pidemmälle en ole saanut sitä vielä tehtyä, kun pitäisi keksiä koiran varma keino, ettei siitä hae pöydältä. Ja toisaalta, jouluna se jää kuusen taakse piiloon. Noh, ehkä kesin patenttiratkaisun. Jossain facebookryhmässä, joku kysyi, että mitä muut haluaisivat lahjaksi. Se pysäytti ja laittoi miettimään. E

Tänäkin vuonna haluan antaa iloa jouluna myös muille. Onneksi tähän on mahdollisuus monella eri tavalla. Olen ottanut osaa lahja lapselle -keräykseen sekä perinteiseen Tilda adventtikalenteri vaihtoon. Lisäksi olen saanut mahdollisuuden osallistua muutamaankin joululahja vaihtorinkiin. Tildan adventtikalenterin avaamista odotan melkein eniten. Eilen oli työpäivän aikana kolahtanut pakettikortti postilaatikkoon ja nyt neljä pakettia odottaa hyllyn reunalla. Ensimmäisen niistä saakin avata jo huomenna. Pidempään en kyllä varmaan jaksaisikaan odottaa. Olen yrittänyt suunnitella tämän vuoden jouluasetelmaa, mutta koiran vuoksi en voikaan tehdä sitä siihen mihin olin sen alunperin ajatellut. Johan koiruus ehti käydä tekemässä asetelman pohjalle kepposet ja ryöstämässä puisen enkelin. Vaihtoehtoinen paikkakin on melkein selvillä, sillä tänä vuonna haluan kynttilöiden olevan osa asetelmaa. Flunssakin näyttäisi pukkaavan päälle. En tahtoisi olla taas joulukuuta kipeänä. Viime jouluku

Kyllä sen taas huomaa, että joulu on ihan kohta ovella. Koko ajan on kiire. Työmäärä lisääntyy mitä lähemmäksi joulu tulee. Toisaalta joulu ja pääsiäinen ovat töissä sitä sesonki aikaa. Sillon kun on sellaisia tilaisuuksia, mitä ei muuten vuoden aikana ole. Onneksi sitä on kolmessa vuodessa jo oppinut töissä jotain. Ei sitä enää stressaa samalla tavalla ja monet asiat sujuvatkin omalla painollaan varsin mallikkaasti. Jokin viisaus on tullut siinä, että enää pidä kerhoja kovin pitkälle joulukuun puolelle. Ehdinpä rauhassa tehdä kaiken sen mitä pitääkin. Joulun lähestymiseen en ole vielä kotona havahtunut. Koti on kuin pommin jäljiltä. Mutta koko ajan tuntuu olevan parempaakin tekemistä. Ehkä sitä saisi maanantaina herättyä tilanteeseen työviikonlopun jälkeen ja otettua itseä niskasta kiinni.

Viime viikonloppuna oli Helsingin messukeskuksessa Meidän viikonloppu, jossa ehdin vierailemaan. Olihan siellä monenlaista nähtävää ja koettavaa. Messulehtistä selatessani silmiini pomppasi muutaman muun osaston lisäksi Autuutta Aivoille Saimatext -osasto. Messuilta pois lähtiessäni pysähdyin Autuutta Aivoille -osastolle. Siinä vaiheessa ei ollut enää mihinkään kiire ja aikaa oli pysähtyä kaikessa rauhassa. Pistettä koristivat mm. itse väritetyt joulukortit ja puuvärejä oli pöydällä kutsuen värittämään. Esillä oli myös uusi aikuisille suunnattu villiyrttitietoa sisältävä värityskirja. Kysyinpä heiltä, että miksi ihmeessä aikuisille on tehty omia värityskirjoja. Ystävällisesti he minulle avasivat värittämisen ideologiaa sekä sen hyötyjä. Olin hämmästynyt, positiivisesti.   Keskustelin pitkään Raija Kivimetsän kanssa. Hän kertoi minulle siitä, että värittämällä voidaan torjua niin alakuloa kuin kaamosväsymystäkin, sillä värittäminen ja muu käsillä tekeminen kuten esim. virkkaam

Sain rauhassa miettiä ja hiljentyä omien kipeiden asioiden ja pettymysten kanssa. Samalla sain huomata sen, kuinka paljon se vihlaisee kun joku sanoo, että ymmärtäisin vasta sitten kun itselläni olisi lapsia. Kyllä siinä kyyneleet tulvahti silmiin hyvin nopeasti. Muistan eräänkin läheisen sanoneen minulle, ettei osaisi kuvitella minua äitinä. Se sattui. En kuulemma ole hänen mielestään niin perhetyyppiä. Eivät he tiedä, millainen olen! Suututti, mutta en halunut hälle avautua koko asiasta. Ja eräs toinen tuumaili, että hyvähän sinun on olla kun ei sinulla ole lapsia. Silloin voi kuulemma tehdä juuri sitä mitä haluaa. Eikä kuulemma tarvitse kantaa huolta ja vastuuta mistää. Niin ja samainen ihminen on joskus myös sanonut, etten minä ole sopiva äidiksi. Tuosta viimeisestä on aikaa kyllä jo useampi vuosi.  Muistan sen satuttaneen jo silloin, ja se satuttaa edelleen. Tosin nyt eri syystä kuin ennen. Nyt taustalla on se pelko: entä jos…? Välillä sitä vaan toivoo, että

Meidän viikonloppua vietetään Helsingin messukeskuksessa 6.-8-11. Minulla oli huikea mahdollisuus arpoa kahden hengen lippupaketti tuohon tapahtumaan. Päätimme miehen kanssa kokeilla, että joskos saisimme Sofin tiputtamaan yhden onnekkaan nimen kulhosta herkkupalan turvin. Virallisena arpojana toimi siis koiramme Sofi messujen aikana järjestettävän lemmikkimessujen kunniaksi ja virallisena valvojana toimi siis rakas aviomieheni. Onnistuihan se. Siispä... Paljon onnea Sumille. Sumille lähti myös s.postilla tieto arvonnan voittamisesta.

Kävin keväällä työmatkan aikana moikkaamassa perhetuttuja. Olin siinä lähtöä jo tekemässä, kun minulle sitten todettiin, että "katselin tuossa, että teille olisi perheenlisäystä tulossa." Kyllähän se vetäisi ilmeen vakavaksi ja hetken siinä sitten joutui miettimään, että mitä sitä vastaisi. Tuumasin siihen, ettei ole ja etten tiedä onko koskaan tulossakaan. Vastaanotto oli hyvin ymmärtäväinen. Toki olen aikaisemminkin puhunut asiasta, mutta vain läheisille ystävilleni. Tähän vanhempaan pariskuntaan on kuitenkin aina ollut tietynlainen luottamus. Nytkin he kuuntelivat kaikessa rauhassa kun avauduin aiheesta. Oli helpotus voida sanoa kaikki se ääneen. Sanoittaa oma kaipuu jollekin muulle kuin läheisimmille ihmisille. Tuntui hyvältä tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Lapsettomuus on niin vaikea aihe puhua. Ei siitä pidetä samalla tavalla meteliä kuin siitä, että vauva on tulossa. Monet jää varmasti yksin aiheen kanssa. Olen onnekas kun ympärillä on ihmisiä, joille

Ostin kuluneella viikolla Eurokankaasta Burdan paitakaavan. Ihan se ei ollut sitä, mitä lähdin etsimään, ainakaan kuvien perusteella, mutta tuumasin tuon kaavan olevan helpoiten muokattavissa omaan makuuni sopivaksi. Samalla katselin trikookankaita ja silmiin osuikin palalaarista muutama miellyttävä lycra, jotka oli saatava. Ystävällinen myyjä vielä neuvoi sopivan neulan kanssa, sillä en ole koskaan ajatellut ompelukoneen neuloja ihan niin pitkälle.  Kankaita kotona sitten katsellessa tarkemmin, tuumasin, etten halua riskillä lähteä kokeilemaan vaan haluan ensin nähdä miten kaava todellisuudessa toimii. Niinpä päädyin tutkimaan kangaslaatikkoani ja löysin kauan aikaa sitten ostamani vitivalkoisen velourtyylisen kankaan. Se oli loistava valinta paitakaavan kokeiluun. Etenkin kun kätköistä löytyi vielä punaista resoria.  Koska samalla kaava-arkilla oli topin, t-paidan ja trikoomekon ohjeet, jouduin hieman miettimään, että miten lähtisin paitaa toteuttamaan. Trikoomekon kaavasta

Meidän viikonloppua vietetään Helsingin messukeskuksessa 6.-8-11. Minulla on huikea mahdollisuus arpoa kahden hengen lippupaketti tuohon tapahtumaan. Arvonnan ohjeet löytyvät alta. Mutta mitä siellä siis oikein tapahtuu?   Meidän viikonloppu pitää sisällään viidet eri messut, joilla saa kaikilla vapaasti vierailla samalla lipulla. Meidän viikonloppu aloittaa myös messukeskuksen joulukauden. Paikalta löytyy myös joulupukki sekä tietysti huimasti joulun tunnelmaa.   Elma maaseutumessut  Elma esittelee suomalaisen maaseudun tuotteita ja palveluita:   elintarvikkeita, maaseudun kehittämistä, maaseutumatkailua, maallemuuttoasioita  sekä kotieläimiä ja niiden hoitoa. Eläinhallin asukkeina on mm. lehmiä,  vasikoita, laamoja, alpakoita, possuja, koiria, hevosia, poneja,  lampaita, vuohia, kanoja jne. Eläimet myös esiintyvät Eläinareenalla päivittäin. Metsämessut  Metsän virkistyskäyttöä, metsänhoitoa, metsäalan innovaatioita  ja metsänomistajille tarkoitettuja

Lauantaina, kun kävimme viettämässä iltaa olut expoilla , nosti kotiin lähtiessä miehellä jonkin asteinen suojeluvaisto. Tai jos sitä voisi suojeluvaistoksi sanoa. Minä en pidä yhtään humalaisista miehistä. Etenkään niistä täysin tuntemattomista, jotka tulevat perään huutelemaan ja viheltelemään. Välillä sitä tuntuu, että on jokin magnetti, joka vetää näitä puoleensa. Pois lähtiessä ensimmäiset aloittivat huutelun narikkajonossa. Päästessämme ulos asti kulkivat jo perässä huudellen jotain mukaan lähtemisestä. Silloin näin ensimmäisen kerran, kuinka miehellä rupesi ärsytys nousumaan. Ensimmäinen kerta kahdeksan vuoden aikana. Olin hämmästynyt ja olin kuin en välittäisi takana kulkevista ja huutelevista miehistä mitään. Mies vain kommentoi pomolleen, jonka kanssa olimme liikenteessä, että toisethan ei niiden kuskia vie. Kotimatkalla ja kotonakin vielä puhuttiin asiasta. Kyse ei ollut mustasukkaisuudesta vaan siitä, ettei rauhassa saa kulkeakun toiset huutelee perään. Se on raivost

Tammikuussa päästiin lähtemään kauan odotetulle häämatkalle . Nyt kun asiaa ajattelee niin herää taas matkustamisen kaipuu. Jonnekin olisi päästävä ottamaan irti arjesta ja tästä kiireestä. Sitä hetkeä odotellessa pitänee tyytyä valokuviin edelleseltä reissulta.  Me käymme suhteellisen säännöllisesti miehen kanssa tekemässä päivävaelluksia. Teneriffa antoi tähän myös mahtavat puitteet. Lähdimme Los Cristianosista Montanã de Guaza -vuoren ylitse kulkemaan Pal-Mariin. Vaikka nousua yli suhteellisen paljon, oli reitti kuitenkin suhteellisen helppokulkuista. Otimme suunnaksi tuttuun tapaan geokätkön. Kätkö olikin sellaisella paikalla, jonka halusin itse henkilökohtaisesti nähdä. Kalankasvattamoita. Niiden lähellä voi kuulemma nähdä myös delfiinejä. Tulivuoren kraaterille asti emme jaksaneet lähteä, vaikka siellä oli kätkö. Ilman yllättävä lämpeneminen ja veden väheneminen sai meidät jatkamaan matkaa. Montanã de Guazalta näkymää Pal-Mariin. Kapeita polkuja

Pääsin lähtemään miehen mukaan olutexpoon . Ihan ensimmäisenä sitä ajattelisi, ettei siellä tee mitään sellainen ihminen, joka ei olutta itse juo, mutta mutta... Täytynee kyllä sanoa, että oli ehdottomasti messut sieltä Top 10:stä. Ehdottomasti! Messuilla tunnelma oli katossa. Tosin ihmekös tuo, kun olutta saa lähestulkoon joka kojulta. Toki joukossa oli myös muutama wisky paikkakin. Niin parilta tiskilta sai muuten siideriäkin. Kukaan ei tuuppinut ja töninyt ja koko ajan kuuli oman ja kaverin äänen ilman, että tarvitsi huutaa. Kukan ei ollut pakko tyrkyttämässä mitään ja sitä sai kaikessa rauhassa kiertää ja katsella.  Itse maistelin lähinnä siiderivalikoimaa, mutta muutama hyvä olutkin tuli vastaan. Se oli todellinen yllätys. Nämä oluet oli sellaisia, joista ajattelin lähes suoraan, että tuota voisin ajatella itsekin juovan. Messut oli hyvin avartava kokemus oluen maailmaan. Toivottavasti pääsen vielä joskus uudestaankin tuollaisilla pyörähtämään.  Suosittelen siis pyör