Rapatessa Roiskuu

Harmikseni bongasin vasta nyt, että Kuopiossa olisi Finland Ice Skate 2015 maraton ensi viikonloppuna. Tällä aikataululla kun ei ole mitään mahdollisuutta siihen osallistua. Noh siinäpä olisi ensi vuodelle tavoitetta. Viime vuonna osallistuin tosiaan rullaluistelun puolikkaalle maratonille ja kisassa alitin oman pohja-aikani. Ensi vuodelle tavoitteet ovat korkeammalla. Puolikasta en edes harkitse vaan tavoiteeksi on asetettu 50 kilometriä. Jos se puolikas meni rullaluistimilla mäkisellä reitillä, ei pitäisi 50 kilometriä olla tasaisella mikään ongelma. Tavoite on siis asetettu ja treeniohjelmaa mietitty. Niin ja FIM:n postituslistalle tietenkin liitytty. Aika näyttää, mutta into on kova. Toki tavoitetta voi aina laskea, jos alkaa hirvittämään. Pitää siis aloittaa luistimien läpi tsekkaus ja tarvittaessa hankkia uudet. Niin ja ensi vuotta varten pitää varmaan katsella hieman toisen tyylistä ulkoiluvarustusta talvelle. Tästä se lähtee. Vuosi aikaa saada itsensä hyvään kuntoon....

Lauantaina se olisi. Siis nimittäin paljon puhumani Kuopio Maraton. Tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Kevään ja kesän aikana on tullut enemmän vähemmän luisteltua niin tasaisella tiellä kuin mäkiäkin. Niin ja matkaa unohtamatta. Nyt on viimeisetkin treenit takana ja sillä mennään mitä eteen tulee. Eilen kävin tekemässä viimeisen luistelutreenin ennen lauantain koitosta. Valitsin sen pidemmän reitin kotoa miehen työpaikalle. Täytyihän se varmistaa, että yhteen suuntaan meno riittää ja että matkalla on varmasti riittävästi mäkiä. Ensimmäisessä isossa nousussa huomasin uusien ja vanhojen luistimien eron. Uudet ovat huomattavasti raskaammat etenkin mäki osuudella. Puolestaan taas alaspäin meno on varsinaista nautintoa ja vauhdin huumaa. Ennen kuin olin saanut edes ensimmäistä kymppiä rikki, tuli vastaani äiti tyttärensä kanssa käsi kädessä. Edessä asfaltilla reilusti hiekkaa, mutta eipäs siinä päässyt mihinkään väistämäänkään. Menin siis suoraan hiekan yli, kun vaihtoehdot o...

Kuulin vahvaa huhua. Tai eihän se mikään huhu ole, että rullaluistelun maratonin reitti olisi vaihtelevaa maastoa. Hmm.. Tämähän tarkoittaa, että  matkan varrelal on myös mäkiä. Niin ja jos on nousu on myös lasku.. Nyt kun ulkona on tiet märät ja luistelemaan ei pääse ja jalatkaan eivät ole kipeät eilisen juoksu yrityksen jäljiltä, täytynee tänään illan pimetessä ja töistä kotiin päästessä vetää treenivermeet niskaan ja käydä juoksemassa niitä mäkiä. Eihän se sama ole. Tekniikka on eri, mutta silti. Mäkeä kun ei voi täysillä vetää ylös, ei juosten eikä luistimilla. Eri asia onkin sitten se, että saanko itseni revittyä enää lenkille siinä vaiheessa kun kotiin pääsen töistä. Tavoite on kuitenkin asetettu. Eikö se ole pääasia? Tänäänkin on vuorossa pitkähkö päivä töissä. Pitää sitten tasata taas jossain vaiheessa, kun näitä pitkiä kertyy enemmän vähemmän. Vaikka minulla ei ole työaikaa ollenkaan ja näin ollen ei ole viikko tuntimäärää, jota noudattaa, on mielestäni 8 tuntia aika ko...

Tänään oli töiden jälkeen hyvä heittää luistimet jalkaan ja lähteä treenilenkille. Aurinko paistoi eikä sateesta ollut tietoakaan. Päätin siis suunnata miehen työpaikalle, josta saisin kyydin kotiin päin. Päätin mennä aavistuksen lyhempää reittiä. Aikaa matkaan käytettäväksi oli kuitenkin vain tunti. Sopivasti mäkiä ja tasaista maastoa niin ja luistelijoiden niin rakastamia katukiviä. Alle tunti, 15 kilometriä. Ei huono. Nesteytys toimi ja sykkeet oli kohdallaan. Hieman jopa jäi harmittamaan, että oli vain tunti aikaa käyttää matkaan, sillä jäi vielä päätepysäkillä tuntumaan, että kyllähän tästä potkisi vielä takaisin kotiin ja helposti. Ilta onkin mennyt suojia etsiessä ja saunoessa. Kehon huolto ennen kaikkea. Niin ja palauttava lenkki tietysti koiran kanssa kuuluu asiaan. On mietitty hotelleja majoittautumiseen ja Tottakai koiralle piti hoitaja järjestää. Iltalenkillä mies antoi neuvoja tulevaan koitokseen. Oma tahti, ei kaikkia tehoja kerralla irti. Lopussa voi sitten kiriä...

Kesä tulee ja meidän visiitit koirapuistossa lisääntyy. Koiramme kun nauttii suunnattomasti puistossa olemisesta ja päivässä saattaa useampikin tunti vierähtää puistossa palloa tai keppiä viskoen. Yleensä sitä itse tulee vain pönötettyä paikoillaan, mitä nyt tulee liikuttua sen verran, että kävelee puistoon ja takaisin kotiin tai siirtyy muutaman askeleen verran kohti palloa tai keppiä ellei otus tuo sitä suoraan jalkoihin. Meidän lähikoirapuistosta löytyy kuitenkin muutama penkki, joten päätin kerrankin yhdistää hyvin ja hyödyn ja ottaa itseä niskasta kiinni. Jos kerran koira jaksaa juosta niin miksi minä en käyttäisi aikaa hyödyksi. Penkkejä katsellessa mieleen tulikin heti muutama liike, joita niitä apuna käyttäen pystyisi helposti tekemään. Neljä liikettä penkeille ja kolme seisten. Ei huono. Yhden liikkeen jälkeen tuli toki heitettyä koiralle vuoroin palloa ja vuoroin keppiä, mutta eipä mennyt ainakaan puistossa oloilu minun kohdaltani paikalla pönöttämiseen. Tästähän voisi...

Eilen antoi vihdoin viikon sateen jälkeen ilma myöten, että saattoi heittää luistimet jalkaan ja heittää pienen lenkin. Tai siis kotimatkan pääsin luistelemaan. Lähdimme miehen ja koiran kanssa geokätkön perään. Mikäpä piristäisikään enemmän kuin pieni lenkki metsässä raittiissa ilmassa. Mies kuitenkin heitti ilmaan ennen lähtöä, että hän kyllä ajatteli, että saisin luistella takaisin kotiin. Hetken pyörittelin päätä ennen kuin nappasin luistimet kainaloon ja suuntasin autoon. Metsälenkki toimikin mahtavasti lihasten lämmittäjänä. Ja autolle päin palatessa sitä jo odottikin, että saisi luistimet jalkaan reilun viikon tauon jälkeen. Noh, uudet luistimet ja meno sen mukaista. Todella epävarma olo ja tuntui tekniikkakin olevan hukassa. Päätin kuitenkin, että alle kymppiä en luistele, joten kotimatka olikin täynnä reittimuutoksia. Kannatti ja siitä jäi älyttömän hyvä fiilis. Myöhemmin illalla koin vielä ihan käsittämättömiä mielihaluja. En suinkaan himoinnut makeaa ja mitään perus s...

Eilen aamulla paistoi aurinko. Se lämmitti oikein mukavasti ja samalla joutui takkia availemaan, jotta arkenisi paremmin. Oli sateen jälkeen oikein mukava hengittää raitista ilmaa ja luontokin viheriöi kauniisti. Valkovuokot olivat avanneet nuppunsa ja taivaalla ei näkynyt pilviä juuri lainkaan. Päivällä kun pääsin viikonlopun töistä kotiin ja oikaisin itseni hetkeksi sängylle, sain kuunnella kuinka sade rummutti ikkunaa. Mökillä käydessä sade rummuttaa aina kattoa. Tasainen ropina, jota oon joka kesä kiva kuunnella, etenkin jos ehtii sisälle asti eikä kastu pahasti. Nytkin taisin nukahtaa sateen rummuttamiseen. Herätessäni paistoi hetken aurinko. Ihana kevät ja ihanat sadekuurot. Luontohan vain tarvitsee sadetta. Keitin kahhvin ja menin parvekkeelle. Suu loksasti auki. Maa oli ihan valkoinen. Miten en ollut sitä ikkunasta katsellessani huomannut. Palaan sisälle ja katson ulos keittiön ikkunasta. Niin ajotie on ihan sula ja rakeiden sulaessa tie näytti kohdanneen vain vesisateen. ...