Rapatessa Roiskuu

Siinä kun mennä liihottaa pitkin työpaikkaa, sattuu mitä kummallisimpia tilanteita, johon ei ehkä olisi voinut kuvitellakaan joutuvansa. Toisinaan sitä miettii, että pitäisi olla erilaisia suojakäsineitä ihan varmuuden vuoksi, että tällainenkin kohelo pärjäisi. Tällä viikolla seistessäni kirkkosalissa katselin ikkunasta ulos ja olin näkeväni kummityttöni keskellä päivää liikenteessä. Ajattelinpa sitten lähteä hänen peräänsä ja kysyä jutun juonta, kun väliin tuli odellinen este. Ikkuna. Tulin vauhdilla kulman takaa ja valmistauduin työntämään lasioven edelläni auki. Se fiilis, kun käsi osuu ikkunaan ensin ja tajuat, ettei tämä aukea, mutta et ehdi tekemään enää mitään. Käden perässä tuli luonnollisesti polvi ja sitten pää. Törmäyksen jälkeen kuului tuolien kirskunaa ja kiireisiä askelia kun työkaverit riensivät paikalle äänen säilyttäminä. Siinä sitten helpottaen selitin kävelleeni ikkunaa päin. Niin no, koko kirkossa ei ole sitä lasiovet, joka paljastui ikkunaksi. Että näin meil...

Postin suuret muutokset ovat olleet vahvasti esillä jo pidempään. Ensin oli uutisissakin asti nurmikon leikkuut ja vanhushuolto. Lisäksi monet omakotitalossa asuvat joutuivat siirtämään postilaatikkonsa helpottaakseen postin jakoa. Nyt uutisvirrat hehkuttavat ja nostavat esille postilain muutosta. Posti heikentää palveluitaan muuttamalla jakoaikataulujaan ja samalla nostavat hintoja koko ajan ylöspäin. Mihin tämä kaikki perustui? Posti vetoaa, että ihmiset saavat niin vähän nykyää  muuta postia kuin laskuja, joten ei ole tarvetta viis päiväiseen jakeluun ja sen tähden postimaksuja tulee myös nostaa ylöspäin.  Uusi postilaki mahdollistaa entistä enemmän postin yksinvaltiudun ja monopolin. Kirjeenvaihto ei ole enää kannattava harrastus. Ei missään määrin. Kotimaan postimerkki maksaa 1,30 ja ulkomaille lähtevä postimerkki 1,40€. Jos ja kun kirjekavereita on useampia sekä koti- että ulkomailla alkaa tämä hupi pikkuhiöjaa käydä kalliiksi.  Mielestäni olisi iha ...

Mikä päivä. Siis oikeasti. En taas muista milloin olisi aisat menneet taas näin nappiin. Järkyttävät lihaskivut vaivaavat jo kolmatta päivää ja olo on niiden vuoksi varsin tuskainen. Iloitsin jo aamulla siitä, että vihdoin ehdin hakemaan uuden pankkikortin pankista, joka saattaisi vihdoin ja viimein olla vaikka oikealla nimellä. Tosin enpä ollutkaan varma siitä, että olisiko se nyt se oikea kortti, jonka pitäisi tulla. Olivat tilaukseen onnistuneet laittamaan nimittäin toisen kortin, jota ei käytössä ole ollut enää vuosiin. Voisinpa hieman valottaa tätä kortti sotkua, sillä tämä alkaa olemaan jo lähes tulkoon tragikoominen. Siis oikeasti. Olen vuodesta 2014 asti tapellut siitä, että saisin pankkikortin oikealla nimellä. Noin kuukausi sen jälkeen kun olin mennyt naimisiin tuli uusi hieno pankkikortti onnellisesti vanhalla nimellä, vaikka kaikissa tiedoissa oli kyllä ihan oikea nimi. Sanoivat pankissa silloin kun siirtelin lainoja pankista toiseen, että laittavat tietoihin ylös, ett...

Friikkisirkus on todellakin rantautunut Suomen kamaralle. Enkä nyt tarkoita sitä Koot.fi:n freaksirkus kangasta, vaan niitä ihmisiä, joilla on pakottava tarve pukeutua pelleiksi pelotellakseen muita. Ja sitten vielä kun näiden pellejen toiminta kohdistuu lapsiin, nousee minulla niska karvat pystyyn. Keski-uudella maalla on muutaman päivän aikana tehty useita pellehavaintoja . Vääjäämättä tämä vaikuttaa lasten, nuorten ja aikuistenkin uskallukseen liikkua pimeän tultua. Mikä ihme tätä maailmaa vaivaa, kun täytyy toisia pelotella ja vieläpä pelleksi pukeutuneena. Voin vain kuvitella, kun nämä pellet tuolla liikkuvat, että millaisia ajatuksia ja tunteita se herättää etenkin  lapsissa. Tämä pelleongelma ei ole vain Keski-Uudenmaan ongelma vaan näitä pellejä on tavattu myös muualla Suomessa. Mikä hitto ihmisiä vaivaa, kun tälläiseen pitää ryhtyä? siis oikeasti? Tämä pelleilykö on se, jonka saa ihmisille hyvän mielen ja riittävän adrenaliiniannoksen? Siis oikeasti? Ja sit...

Kerrostalo asumisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Siinä missä talvella välttyy pääsääntöisesti lumitöiltä ja kesällä nurmikon leikkuulta, on puolestaan kiinteistön kunnossa pidin kannalta täysin muiden aikataulujen ja tiedottamisen varassa. Meillä on tällä hetkellä käynnissä kattojen pesut ja huoltomaalaukset. Juuri nyt odotan työnjohtoa saapuvaksi, jotta pääsisin keskustelemaan jonkun suomea osaavan kanssa heidän korvausvelvollisuudesta auton tuulilasia kohtaan. Juu, onhan tästä tiedotettu ja autoja pyydetty siirtämään, mutta vain toiselta parkkipaikalta. Sieltä me kiltisti toimitettiin auto viikoksi evakkoon, kun olivat sen ensin onnistuneet punaiseksi värjäämään. Toisen puolen parkkipaikalle ei kuitenkaan mitään siirtokehotusta ole tullut, joten toisen auton saimme pidettyä pihassa. Tänään sitten aloittivat aamulla katon pesun. Lopputulos on valkoisen auton punapilkullinen keula ja kiven iskemät tuulilasissa. Paikalla vain työntekijöitä, jotka ei puhu sanaakaan suomea ja ...

Päättipä sitten vuokranantaja laittaa ulkosivut kuntoon. Ilmoitus siitä tuli jo toukokuun lopussa, tietysti sen jälkeen kun kaikki tämän kesän kasvit oltiin saatu onnellisesti istutettua ja paikoilleen. Eilen sitten kopsahti luukusta ilmoitus, että pitäisi parveke tyhjentää. Nii-iin.. Vähänkö ketuttaa. Kyllähän yrtit saa vielä helposti siirrettyä sisälle turvaa ja tarvittaessa niille saa riittävästi valoakin. Mutta sitten on nuo muut.. Herneillä on hyvä kasvuvauhti päällä ja porkkana/retiisi vati vaan painaa kuin synti. Ongelmaksihan nuo muotoutuu. Täytynee soittaa jollekin ja tiedustella, että mitä ne meinaa parvekkeelle oikein tehdä, että jos nuo isommat saisi siellä kuitenkin olla. Kyllähän ne siirretään jos pakottava tarve on, tosin siinä vaiheessa täytynee miettiä lattian suojaamista ihan toisella tavalla. Ylipäätään tämä remonttihomman tiedotus ei ole mennyt ihan parhaalla tavalla. Unohtivat pyytää autojen siirtoa kattojen puhdistuksen ajaksi. Lopputulos on se, että musta ...

Sain rauhassa miettiä ja hiljentyä omien kipeiden asioiden ja pettymysten kanssa. Samalla sain huomata sen, kuinka paljon se vihlaisee kun joku sanoo, että ymmärtäisin vasta sitten kun itselläni olisi lapsia. Kyllä siinä kyyneleet tulvahti silmiin hyvin nopeasti. Muistan eräänkin läheisen sanoneen minulle, ettei osaisi kuvitella minua äitinä. Se sattui. En kuulemma ole hänen mielestään niin perhetyyppiä. Eivät he tiedä, millainen olen! Suututti, mutta en halunut hälle avautua koko asiasta. Ja eräs toinen tuumaili, että hyvähän sinun on olla kun ei sinulla ole lapsia. Silloin voi kuulemma tehdä juuri sitä mitä haluaa. Eikä kuulemma tarvitse kantaa huolta ja vastuuta mistää. Niin ja samainen ihminen on joskus myös sanonut, etten minä ole sopiva äidiksi. Tuosta viimeisestä on aikaa kyllä jo useampi vuosi.  Muistan sen satuttaneen jo silloin, ja se satuttaa edelleen. Tosin nyt eri syystä kuin ennen. Nyt taustalla on se pelko: entä jos…? Välillä sitä vaan toivoo, e...

Olen nyt useamman päivän yrittänyt tasoittaa tunnekuohua. Olen yrittänyt saada koko asian pois mielestä, mutta turhaan. Edelleen kiehuu ja ärsyttää. Aivan samalla tavalla kuin kommentit siitä, etten minä voisi ymmärtää, kun ei minulla ole lapsia tai että ymmärtäisin sitten kun niitä lapsia tulee. Olen yrittänyt pitkään välttää näihin kannan ottoa, niin kuin silloin tasa-arvoisen avioliittolain kohdallakin. Silloin kirjoitin samasta tematiikasta kuin nytkin.. Nimittäin lapsettomuudesta... Kaikkihan siis alkoi Ylen julkaisemasta uutisesta "Sortaako hallitus lapsettomi? Sairasta lasta voi hoitaa täydellä palkalla, itseään ei." Samantien alkoi vilkas kommentointi siitä, että on väärin kun perheet joutuvat maksamaan kalliita päivähoitomaksuja tehdäkseen töitä ja lapsettoman ei tarvitse sellaisista asioista välittääkään. Niin tai se, että lapset kantavat hoidosta ja koulusta kaikki tartuntataudit kotiin, jotka sitten vaikuttavat arkeen. Ja me lapsettomatko emme niitä taute...

Viime viikolla paloi pinna ihan kunnolla. Sanoin puhelimessa Danske Pankin virkailijalle, että asia on harvinaisen selvä ja että keskustelen lainan siirrosta toiseen pankkiin. Olen kyllä aikaisemminkin vakavasti harkinnut opintolainan siirtämistä pois Danskenilta. Silloin opiskeluaikana ei vain ollut 150 euroa mahdollista sijoittaa lainan siirtomaksuun. Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että olisi vain kannattanut, sillä siirtomaksuhan on noussut reilusti parissa vuodessa ylöspäin. Tällä hetkellä tuo summa on nimittäin huimat 250 euroa. Tein Danskenin kanssa suoraveloitus sopimuksen opintolainan lyhennyssummalle. Heillä ei ole tapana ilmoittaa mitään siitä, että korot erääntyy maksettavaksi saatuja siitä, että milloin ne erääntyvät. Niin ja kaiken lisäksi heidän kanssaan on aina jotain ongelmaa kun yrittää asioita hoitaa. Otin sitten yhteyttä Osuuspankkiin, jonka kanssa minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Sain ensimmäisen vapaan ajan. Ymmärtäväinen virkailija kuunteli...

Taas on valittu uusi Miss Suomi. Äkkivilkaisulla ja formaattia sen suuremmin seuraamatta, musta tuntuu, että kyseessä on varsinaiset bimbokisat. Niin ja tarkoitus ei ole nyt ketään missään määrin halventaa, joten älähän kisko niitä herneitä nenään. Missin tittelistä kisaa joukko ajokortti -iässä olevia teinejä. "Mä olisin hyvä, ku mä oon vähän vanhempi kui noi muut ni mutta on enemmän elämänkokemusta." Ehkä, ehkä ei. Ja parastahan tässä on se, että missiehdokkaiden ikähaitari oli 19-24 ja näitä 24-vuotiaitakin oli joukossa kolme. Onko se elämänkokemusta, että on ehtinyt kaksi vuotta enemmän laittamaan huulia törölle jotain selfietä varten tai että on sen muutaman vuoden ehtinyt keikistelemään vähissä vaatteista kameralle? Minä en ymmärrä, että mitä kaunista on siitä, että painoindeksin alareunassa olevat tytöt hehkuttaa itseään vähissä vaatteissa. Tarvitseeko todella tälläisen viihdemaailman edustajan, siis ihan oikeasti? Juuri näillä missikisoilla muokataan ihmisten ...

Ihan jo ensimmäiseksi ennen kuin kukaan ehtii älähtää sen enempää, on ihan pakko sanoa, että jokainen saa puolestani taplata tyylillään ihan vapaasti. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa samasta ilmiöstä kuin mistä on jo muutama muukin kirjoittanut nyt ihan lähiaikoina. Uraäidin ruuhkavuodet -blogissa oli äärimmäisen hyvä kannanotto blogimaailman kiiltokuvamaisuuteen  ja JNN tuo esille myös saman ilmiön perheblogeissa . Clivianna kirjoitti omassa blogissaan hyvin siitä, että todella monet blogit muistuttavat toisiaan tänä päivänä. Elämäblogin kirjoittaja on miettinyt vastaavia asioita omassa blogissaan. Itsekin olen kapinoinut jo aikaisemmin samoista asioista etenkin noiden valokuvien osalta. Ja tiedän kyllä, että nostaessani asian tässä vaiheessa esille, ajattelee kuitenkin joku, että apina mikä apina, kun samasta aiheesta kirjoittaa, vaikka kuinka on sitä vastaan. En kuitenkaan kirjoita nyt valokuvista tai postauksien sisällöistä vaan tuosta samasta missä kirjoitinkin jo aikaise...

Johan pomppas jokunen aika sitten iltasanomista otsikko silmille. Luin jutun läpi ja kiehuin kiukusta. Kuinka joku voi sanoa noin? Miten kukaan voi sanoa noin? Hämmennystä ja turhautumista. Toiset haluavat olla lapsettomia vapaaehtoisesti ja sitten on meitä, jotka kovasti omaa haluaisimme, mutta ei vaan lykästä. Onko sekin oma valinta, että haluaisin lapsen ja en ehkä voi saada sitä? Helppohan Paavin on huudella. Hänhän on antanut naimattomuuslupauksen. "Yhteiskunta ja sen ahne sukupolvi, joka ei halua ympäröidä itseään lapsilla."                                                                                                           Paavi Franciscus Niin, mutta minähän olen ahne ja itsekäs, ja vain sen vuoksi, että ol...

Ja juuri niin nimensä mukainen. Vihaan pakkasia auton vuoksi. Tai en oikeastaan pakkasia vaan sitä että ensin ollaan plussalla ja sitten miinuksella, jonka jälkeen plussalla ja taas miinuksella. Auto kylläkin toimii kuin unelma, mutta sen ovet kuuluvat pakkasen vihaajien joukkoon. Siis oikeasti! Ovien lukot toimivat pakkasella jos niitä huvittaa. Ja kuskin puolella ei taida huvittaa kyllä ollenkaan, ollaanpa sitten pakkasella tai plussalla. Muut kun jännittävät, että lähteekö auto käytiin, niin minä jännitän sitä, että saanko ne helvetin ovet auki. Ja kuten varmaan arvata saattaa, niin tänään en päässyt auton ovien kanssa yhteisymmärrykseen siskoni luota lähtiessä. Kylläpä siinä kävi mielessä tämä tv:stä tuttu laulu "miksi ovet ei aukene meille." Ja lukkosulan pirulainenkin pääsi loppumaan. Tosi kiva. Eihän siinä auttanut muu kuin kävellä miehen työpaikalle hakemaan toinen auto, jotta pääsisin edes kauppaan hakemaan pahamaineista lukkosulaa lisää. Ja kun pääsin autoni...

Kävin tänä aamuna eräällä koululla puhumassa kiusaamisesta. Luokan opettaja pysäytti minut eilen käytävällä ja kysyi, että haluaisinko tulla vierailemaan heidän luokkaansa ja puhua ystävyydestä, kiusaamisesta ja hyvistä tavoista. Tietenkin halusin. Menin tuttuun luokkaan ja katsoin oppilaita. Pulpettien ääressä istui ihan vieraita lapsia ja muistin, että viimeksi kun olin luokassa käynyt, oli suurin osa oppilaista jo isoja kuudes luokkalaisia. Nyt pulpettien takana istui suhteellisen pieniä koululaisia. Niin, johan olen ehtinyt olemaan täällä töissä tovin aikaa. Niin ne lapset vain kasvavat.  Kuva Iltalehden artikkelista  "Kiusaamisella haetaan valtaa jo päiväkodissa" Kerroin lapsille, että toisille kannattaa puhua kauniisti ja ystävällisiä sanoja, sillä niistä tulee kaikille hyvä mieli. Samalla sanoin, että toisesta rumasti puhuminen, haukkuminen ja ilkeily on kiusaamista. Puhuin heille myös siitä, että sanat voivat satuttaa ihan yhtä paljon kuin tois...

Vaikka kuinka paljon varaisin aamulle aikaa, tulee silti joka ikinen kerta ihan älytön kiire. Niin myös tänään.. Nousin kyllä ylös juuri silloin kun kello ensimmäisen kerran soi. Ehdin juoda aamukahvinkin ihan kaikessa rauhassa samoin kuin tapella koiran kanssa. Siinä vaiheessa kun hyppäsin auton rattiin, tiesin jo myöhästyväni. Ilmoille sateli taas vaihteeksi koko arsenaali kirosanoja. Reilu 50 kilometriä matkaa ja hieman reilu puolituntia aikaa. Niin ja kasa pikkuteitä nopeusvalvontakameroineen ennen kuin oli edes mahdollista päästä isolle tielle. Että jippii. Niin mistäpä siis olikaan kyse... Jostain syystä piti käydä uusimassa passi. Niin nimenmuutoksen jälkeen asiakirjathan ovat voimassa vain kolme kuukautta. Ja tätäkin olen pitkittänyt ja pitkittänyt.. Joo oma vika, mutta miksi ihmeessä tulee tarve uusia passi juuri silloin kun monella muullakin on sama tarve. Päätin tälläkin kertaa olla ennalta viisas ja varata ajan passin uusimisille. No eihän tässä lähialueella ollut yh...