Korvakontrolli

Taas on koiraneiti käytetty lääkärissä. Tälle päivälle oli varattu kontrolliaika korvatulehduksen vuoksi. Ja olipahan taas matka eläinlääkärin luokse sellainen, että oksat pois.

Ensin Sofi oli vahvasti sitä mieltä, että hän haluaa vain pyöriä lumessa ja ettei mihinkään ole kiire. Autoon päästyä alkoi varsinainen huutokonsertti, joka kestikin sitten melkein koko matkan. Vihdoin ja viimein kun pääsimme eläinlääkärin parkkiin, neiti päätti huutaa kuin sikaa olisi tapettu. Hävetti niin paljon kun ohikulkijat kääntyivät katsomaan pitkään ja pahasti. Reilu koira ja sitä rataa. Sisällä neiti olikin kuin kotonaan. Onneksi. Edellisellä kerralla Sofi yritti päästä sieltä pois. Toki nyt oli eläinlääkärillä uudet tilat, jotka olivatkin huomattavasti mukavammat, myös minun mielestäni.

Kontrolli meni hyvin ja korvat olivat puhtaat. Tai no puhtaat ja puhtaat, mutta bakteereja ei enää ollut ja hiivakin sallituissa rajoissa. Ei siis uutta antibiottikuuria. Hyvä niin. Korvan putsaamista siis jatketaan edelleen, jottei hiivan kanssa tilanne räjähtäisi käsiin uudelleen. Kyseli se hoitaja vielä, että onko muuta ja vastasin sille, että tassujaan tuo neiti kaluaa. Löytyihän siinä samalla kaluamiseen syykin. Oikeassa etutassussa lievä tulehdus, jonka saisi tassujen huolellisella kuivaamisella ja sinkkivoiteella kuriin. Mennään siis niillä eteenpäin.

Ja hyvin menneen reissun vuoksi vein neidin vielä koirapuistoon kuluttamaan ylimääräistä energiaa. Kyllä kaveri osasikin nauttia vapaana luoksemisesta lumipallojen perässä. Nyt tuo nukkuu tyytyväisenä sohvalla keräksi käpertyneenä.