Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

tiistai 12. tammikuuta 2016

Projektina housut: sammarit

Olen jo vuosia etsinyt kaupasta samenttihousuja, mutta täysin tuloksetta. Eihän samentti ole ollut muodissa pitkään aikaan. Olen myös kangaskauppoja kiertänyt läpi sillä silmällä, että jos jostain samenttikangasta käsiini saisin, mutta eipä sekään ole onnistunut ennen kuin vasta nyt.

Katselin tuossa eräänä päivänä kangastukun poistokankaita, kun silmiini hyppäsi samenttikangas. Pakkohan se oli tilaukseen laittaa samalla kun tilailin itselleni paitakangasta. Mutta koska tarvitsin myös housukaavat, suuntasin vielä eurokankaaseen kaavaostoksille. Siinä samalla katselin kankaita ja palalaarista silmiini hyppäsi kasa samenttia. Jos olisin kehdannut, olisin varmaan siinä käytävällä tehnyt kunnon voitontanssin. Vihdoinkin!
Housujen kaavaksi valikoitui Burdan syksy-talvi 15-16 malliston housukaava 8087. Loistavan näköinen kaava leveine lahkeineen ja vyötärökaitaleineen. Bingo! Kotona sitten laavoja piirtäessä iski totaalinen black out. Miten kummassa saan siirrettyä vetoketjun siirrettyä edestä sivulle ja miten saan taskuttomat housut, eli mitä linjaa pitkin piirrän kaavan sivusta umpeen? Ei muuta kuin kaavasta kuva ja kysymys Facebookin ompeluryhmään ja sieltä tulikin nopea vastaus. Täysin loogisestihan tuo vetoketjun siirtäminen meni samoin kuin se, etten halunnut taskuja housuihin.
 
Vielä siinäkään vaiheessa ei sytyttänyt kun kaavoja leikkasin ja mallailin kankaalle, että kuinka leveät lahkeet todellisuudessa olikaan (tai sitten vika on omassa silmässä). Onhan se hyvä huomata siinä vaiheessa, kun housut ovat vyötärökaitaletta ja lahkeiden huolittelua vaille valmiit, että lahkeet on aivan ylileveät, jopa omaan makuun. Eihän siinä auttanut kuin huristella koneella lahkeita kapeammaksi ja kapeammaksi. Jouduin jopa ottamaan vetoketjun irti, jotta sain kavennettua riittävästi. Ja voin muuten kertoa, että vetoketjun ompelu ei todellakaan kuulu omiin suosikkeihin.
Lopulta olin tyytyväinen lahkeiden leveyteen ja pääsin laittamaan vyötärökaitaletta kiinni. Muistin myös sen, miksi en ole vuosiin sitä tehnyt. Helppohan se oli kiinni laittaa, ei siinä mitään, mutta on se vaan niin hidasta tai sitten olen liian pikku tarkka. Unohdinpa siinä kaikessa tohinassa tehdä eteen vielä muotolaskoksetkin. Noh ei voi mitään. En vaan jaksanut enää purkaa.
 
Ei siis oikeasti. Kaikin puolin tuli kivat housut. Siis oikeasti. Seuraaviin sammareihin kyllä muokkaan kaavaa lahkeista kapeammaksi ja vyötäröä myös. Tai sitten kokeilen ihan surutta toisenlaisella kaavalla hieman varioiden. Toisaalta nämä leveät lahkeet on vaan se mun juttu. Ei ahdista eikä purista. Puolensa siis kaikessa. Jaksoinpa virittää näihin housuihin oikein napinläven ja napin kuin ihka oikeat takataskutkin.
Ja joku linssiludekin eksyi kuvaan mukaan.
Parasta on kuitenkin se, että sain sammarit, juuri sellaiset kuin halusin. Ja kaiken lisäksi ne on oikeasti mukavat päällä. Tykkään!
 
Niin ja pahoittelut kuvien laadusta.. Kuvat mallia puhelin + instagram = epäselvä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti