Hei hei helmikuu, tervetuloa maaliskuu

Ulkona paistaa aurinko. Ainakin aina välillä. Eilen sain huomata sen, kuinka aurinko jaksoi jo lämmittää. Vuoden alkukin on mennyt sellaisella vauhdilla ohi, ettei sitä meinaa millään perässä pysyä.


Helmikuu alkoi vauhdikkaasti leirillä ja sen valmisteluilla. Pitihän sitä leirille ommella uudet housut mukaan otettaviksi. Noh. Nyt ne samaiset housut odottaa vetoketjun vaihtoa, sillä vetoketju lahosi kesken työpäivän. Onneksi sattui olemaan pitkä paita päällä.


Tuli rakkausviikko, joka jäi kesken kun en kirjoittamaan pystynyt. Edelleen nuo rakkausviikon tekstit roikkuvat tuolla luonnoksissa. Ehkä ajan kanssa saan ne ulos tai sitten annan niiden suosiolla odottaa ensi vuoteen.


Leirin jälkeen alkoikin kipujen kanssa eläminen. Syyksi selvisi ison selkälihaksen venähdys jos vei sairaslomalle. Töissä ei kuulemma ole asiaa olla lasten kanssa jos kolmiolääkkeitä joutuu kipuihin syömään. Paljon ylimääräistä paperi- ja selvitystyötä ja lisää sairaslomaa. Kyllä tuskastutti olla kahdeksan päivää tekemättä mitään. Tai no tekemättä mitään ja mitään. Ensimmäistä kertaa en sairaslomalla koskenutkaan työkoneeseen. En tehnyt piirun vertaakaan töitä. Makasin sohvalla ja katselin netflixistä jonkun teinidraamasarjan pois.


Sairasloma oli myös tunteiden taistelua. Turhautumista, itkuja ja pahoitettuja mieliä. Me emme oikeasti juurikaan tappele. Olen monta kertaa sanonut, ette halua nähdä sitä kun mieheni suuttuu. Hän on niin perusrauhallinen, mutta sitten kun hän ärähtää, olen kokenut paremmaksi laittaa oman suun kiinni. Meidän ensimmäinen riita saatiin aikoinaan aikaiseksi sillä, että laitettiin verkkoja vesille. Kolmen tunnin mykkäkoulu ja selvät verkot. Se oli siinä ja sen jälkeen ei verkkoja olla yhdessä vesille laitettu. Noh nyt oli sitten totaaliräjähdys.


Palasin töihin sopivasti hiihtolomalle. Ei peruskerho toimintoja vaan aikaa tehdä rästiin jääneitä töitä. Älytön väsymys. Parin tunnin päikkärit kevyen työpäivän jälkeen. Mutta kylläpä niin nautin loppuviikosta kun sai taas lasten kanssa painaa menemään. Muistin hyvin, että miksi olen tähän työhön halunnut. Lasten kanssa tehtiin päivätoiminnassa pipoja. Niistä teen vielä oman juttunsa, kunhan pääsen koneen äärelle kirjoittamaan. Niin ja retki superparkkiin. Siitäkin kirjoittelen myöhemmin lisää.


Oli vapaa viikonloppu. Pitkä viikonloppu, sillä eilinenkin oli vielä vapaa. Aurinkokin jaksoi paistaa koko viikonlopun. Sitä on tullut ulkoiltua ja nautittua auringosta. Olen saanut jälleen kirjoitettua ja jopa aikataulut niin Teoriaa Miehistä kuin Arjen Teologiaa -sarjoista sain juuri ja juuri pidettyä. Niiden on siis tarkoitus tulla nyt kerran kuussa ulos. Vielä kun ehtisi ompelukoneen ääreen istua kaikessa rauhassa niin olisi kiva. Tosin n. Kaksi viikkoa olisi taas töitä ja sitten olisikin jo parin viikon loma, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syyskuun superlukumaraton

Lukumaraton lähestyy

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta