Kaksin kaunihimpi

Viime viikon perjantaina mies lähti reissuun ja ihan kohta hänen pitäisi palata raskaalta matkalta takaisin. Onneksi, sillä kotona on ollut aika tylsää, vaikka en ole koko aikaa kotona toki ollutkaan.


Miehen "pakollinen" kevät loma alkaa olla jo tuttu juttu. Viime vuonna tuo samainen reissu ajoittui vain huomattavasti hankalampaan kohtaan. Silloin oli töissä sellainen vilske ja vilinä, että joutui kalenteria lyömään kiinni, ettei olisi tullut liian täysiä päiviä. Koiran rakon kestävyys kun on rajallinen. Toista oli tänä vuonna. Olen voinut pitää etäpäiviä ja tehdä kotoa käsin huomattavasti enemmän töitä. Hyvä vaan.


Muistan, kuinka viime vuonna pää alkoi hajoilla jo alkuvaiheessa. Selitin kaikki tekemiseni ääneen koiralle kuin täyttääkseni hiljaisen asunnon. Joku olisi saattanut pitää mua ihan tärähtäneenä. Tosin siltä se kyllä tuntuikin. Tällä kertaa olen nauttinut hiljaisuudesta. Olen lukenut ja katsonut sarjoja. Niin ja tietenkin tehnyt töitä.


Meistä kahdesta se olen yleensä minä, joka on paljon pois kotoa töiden vuoksi. Leireillä poden koti-ikävää ja ikävöin miestäni, niin kuin tälläkin kertaa. Eilen näinkin miettimään, että saako aikuinen ikävöidä tai potea koti-ikävää. Outoa. Aikuisten koti-ikävästä kun ei kuitenkaan puhuta ihan kamalasti.


Kaksin kaunihimpi. Todellakin. Odotan jo innolla, että mies kotiutuu. Olkoot sitten kuinka väsynyt tahansa, mutta kuitenkin. Ei siihen tarvita sanoja, jotta voi olla lähellä. Vaan se, että se toinen on siinä. Se on tärkeintä.

Kommentit

  1. Kiva postaus, kiitos tästä. Kyllä, totta se on: kaksin kaunihimpi. - Blogissani on kolmen upean puutarhakirjan arvonta. Käyhän kurkkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tämä on pientä opettelua. Siis yksin kotona olo. Täytyy käydä vilkaisemassa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta

Apua! Suodatinpussit on loppu!

Apua! Talossa on allerginen koira!