Se tunne..

.. on nimittäin ihan hirveä kun tajuat yhtäkkiä, että yksi lapsi puuttuu ja sitä ei näy missään..

Meillä oli siis partionretki viikonloppuna. Minun omassa ryhmäsä on kymmenen aivan mahtavaa lasta. Lauantaina nuotiolla luona ollessa yksi vain hävisi. Hetken sai siinä päätään raapia ja tutkia. No eihän se pitkälle ollut mennyt, onneksi ja nopeasti löytyi. Ilmeisesti porukkaa oli hänen mielestään niin paljon, että hieman ahdisti.

Tai se tunne,  kun aamulla heräät ja tajuat, että lapset ovat täysin hereillä ja kello ei ole vielä edes seitsemää. Aah.. Mikä ihana talviaika. Miksi juuri nyt? Eihän ne lapset siitä uudestaan enää nukahtaneet mihinkään.

Jokaisella oli jokin asia hukassa aina jossain välissä. Mä nyt olin vaan ihan pihalla. Tosin sekään ei taida olla mitenkään uutta. Jokainen lapsi saatiin kuitenkin retkeltä kotiin. Eniten oikeastaan harmittaa se, ettei lupauksen anto jäi minulta välistä. Noh kohta ne antavat jo seuraavan lupauksen ja toivottavasti silloin pystyn olemaan paikalla.

Se tunne, kun tajusin, että minähän olen edelleen sisujohtaja. Vaikka meillä ei ole omaa sisuryhmää partiossa, on omassa joukkueessani integroituna yksi sisu. Hyvin menee mukana. Toimiihan tämä näinkin. Ja toisaalta tuleepahan kaikille tutummaksi tämä erilaisuus. Ei huono juttu ollenkaan. Niin ja toisaalta meistä jokainen on erilainen ja toimii eri tilanteissa eritavalla.