Ensimmäinen adventti tuli ja meni
En ole juurikaan suonut ajatusta joululle. Tai olenhan minä omalla tavallani, mutta tarkoitin siis lahjoja ja ruokia ja tämän vuoden koristeita. En ole juurikaan ehtinyt.
Vuosi vuodelta tuntuu, että joulu tulee aikaisemmin. Toki työni varmaan lisää tätä tunnetta reilusti. Meillä kun joulu on kohtaamisen sesonkiaikaa. Joulun aikaan on tilaisuutta jos jonkin näköistä ja monessa pitää olla mukana. Aina ei jaksaisi. Kuitenkin on ihanan jutella ja nauraa ihmisten kanssa ja joskus istua yhdessä alas vakavamman ja isommankin asian äärellä.
Toin eilen töistä kotiin palmunoksia. Nyt ne tuossa maljakossa. Pääsivät osaksi jouluasetelmaa. Asetelman mökkikin sai led-kynttilän palamaan. Sen pidemmälle en ole saanut sitä vielä tehtyä, kun pitäisi keksiä koiran varma keino, ettei siitä hae pöydältä. Ja toisaalta, jouluna se jää kuusen taakse piiloon. Noh, ehkä kesin patenttiratkaisun.
Jossain facebookryhmässä, joku kysyi, että mitä muut haluaisivat lahjaksi. Se pysäytti ja laittoi miettimään. En minä oikeasti toivo mitään turhaa. Enemmän kuin mitään muuta toivoisin tästä kierrosta positiivista testiä. Mikäpä olisikaan parempi lahja kuin se, että saisi joulua viettää ilossa, että mekin saisimme lapsen. Mutta toiveeksi tämä varmaan jää.
Pitäisi miettiä joululahjojakin tarkemmin. Jotain olen jo ajatellut ja valmistellut. Mutta muuten kaikki on ihan auki. Mies on varmaan vaikein. Onhan tässä vielä tovi aikaa. Ehkä otan riskin ja tilaan postin kautta hänen lahjansa ja tulee perille kun tulee.
Vuosi vuodelta tuntuu, että joulu tulee aikaisemmin. Toki työni varmaan lisää tätä tunnetta reilusti. Meillä kun joulu on kohtaamisen sesonkiaikaa. Joulun aikaan on tilaisuutta jos jonkin näköistä ja monessa pitää olla mukana. Aina ei jaksaisi. Kuitenkin on ihanan jutella ja nauraa ihmisten kanssa ja joskus istua yhdessä alas vakavamman ja isommankin asian äärellä.
Toin eilen töistä kotiin palmunoksia. Nyt ne tuossa maljakossa. Pääsivät osaksi jouluasetelmaa. Asetelman mökkikin sai led-kynttilän palamaan. Sen pidemmälle en ole saanut sitä vielä tehtyä, kun pitäisi keksiä koiran varma keino, ettei siitä hae pöydältä. Ja toisaalta, jouluna se jää kuusen taakse piiloon. Noh, ehkä kesin patenttiratkaisun.
Jossain facebookryhmässä, joku kysyi, että mitä muut haluaisivat lahjaksi. Se pysäytti ja laittoi miettimään. En minä oikeasti toivo mitään turhaa. Enemmän kuin mitään muuta toivoisin tästä kierrosta positiivista testiä. Mikäpä olisikaan parempi lahja kuin se, että saisi joulua viettää ilossa, että mekin saisimme lapsen. Mutta toiveeksi tämä varmaan jää.
Pitäisi miettiä joululahjojakin tarkemmin. Jotain olen jo ajatellut ja valmistellut. Mutta muuten kaikki on ihan auki. Mies on varmaan vaikein. Onhan tässä vielä tovi aikaa. Ehkä otan riskin ja tilaan postin kautta hänen lahjansa ja tulee perille kun tulee.
Kommentit
Lähetä kommentti