Kaksin kaunihimpi

Tekijä -
Viime viikon perjantaina mies lähti reissuun ja ihan kohta hänen pitäisi palata raskaalta matkalta takaisin. Onneksi, sillä kotona on ollut aika tylsää, vaikka en ole koko aikaa kotona toki ollutkaan.


Miehen "pakollinen" kevät loma alkaa olla jo tuttu juttu. Viime vuonna tuo samainen reissu ajoittui vain huomattavasti hankalampaan kohtaan. Silloin oli töissä sellainen vilske ja vilinä, että joutui kalenteria lyömään kiinni, ettei olisi tullut liian täysiä päiviä. Koiran rakon kestävyys kun on rajallinen. Toista oli tänä vuonna. Olen voinut pitää etäpäiviä ja tehdä kotoa käsin huomattavasti enemmän töitä. Hyvä vaan.


Muistan, kuinka viime vuonna pää alkoi hajoilla jo alkuvaiheessa. Selitin kaikki tekemiseni ääneen koiralle kuin täyttääkseni hiljaisen asunnon. Joku olisi saattanut pitää mua ihan tärähtäneenä. Tosin siltä se kyllä tuntuikin. Tällä kertaa olen nauttinut hiljaisuudesta. Olen lukenut ja katsonut sarjoja. Niin ja tietenkin tehnyt töitä.


Meistä kahdesta se olen yleensä minä, joka on paljon pois kotoa töiden vuoksi. Leireillä poden koti-ikävää ja ikävöin miestäni, niin kuin tälläkin kertaa. Eilen näinkin miettimään, että saako aikuinen ikävöidä tai potea koti-ikävää. Outoa. Aikuisten koti-ikävästä kun ei kuitenkaan puhuta ihan kamalasti.


Kaksin kaunihimpi. Todellakin. Odotan jo innolla, että mies kotiutuu. Olkoot sitten kuinka väsynyt tahansa, mutta kuitenkin. Ei siihen tarvita sanoja, jotta voi olla lähellä. Vaan se, että se toinen on siinä. Se on tärkeintä.

Kommentit

  1. Anneli A 2. kesäkuuta 2016 klo 20.32

    Kiva postaus, kiitos tästä. Kyllä, totta se on: kaksin kaunihimpi. - Blogissani on kolmen upean puutarhakirjan arvonta. Käyhän kurkkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikku2. kesäkuuta 2016 klo 21.04

      Kiitos. Tämä on pientä opettelua. Siis yksin kotona olo. Täytyy käydä vilkaisemassa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta

Tekijä -
Kuva
Innostuin viime kuussa sitten ihan urakalla. Nimittäin tuosta parvekekasvatuksesta. Silloin kuin näin miten sipulit alkoivat puskemaan vihreää haetaan mullasta ylös, sekosin ihan täysin. Nytkin kerrottavaa olisi ihan älyttömästi, mutta ajattelin keskittyä tuohon vadelmaan, josta on useampi ehtinyt kysellä. Ajatus vadelmasta lähti mansikoita istuttaessa. Halusin parvekkeelle, jotain muutakin marjaisaa kuin vain mansikan. Mietin kahta eri vaihtoehtoa: Pensasmustikkaa ja -vadelmaa. Eihän siinä auttanut sitten muu kuin marssia lähimpään Kukkataloon, josta tiesin löytyvän juuri sitä mitä etsin ja avun kera. Etsin siis käsiini myyjän ja heitin kysymykset kerralla ilmaan. "Vadelmaa vai pensasmustikkaa? Kumpi sopii paremmin parvekkeelle? No entä mikä laatu olisi paras? Niin ja saako jo ensimmäisenä vuonna satoa?" Myyjän kärsivällisyys riitti. Kertoi, että jos haluan mustikkaa, niin heidän valikoimistaan löytyy vain yksi itsestään pölyttyvä laatu ja jos haluaisin hoitaa pölytykse...
Lue lisää

Apua! Suodatinpussit on loppu!

Tekijä -
Se tunne kun aamulla nousee sängystä ylös ja kävelee unenpöpperössä kahvinkeittimelle ja ajattelematta sen enempää laittaa vedet keittimeen ja rupeaa hapuilemaan suodatinpussia, mutta käteen osuu vain tyhjä laatikko. Voi paska! Se ensimmäinen fiilis. Varmaan jokaiselle on joskus käynyt noin, myös mulle ja viimeksi eilen. Kyllä siinä sai hetken taas raapia päätään. Toki tuo kauppa on tuossa lähellä, mutta enpä aamusta jaksanut sinne lähteä kävelemään vaan raavin siinä sitten päätä ja mietin, että mikä olisi sopiva hätäapu tilanteeseen.   Muistinpa siinä sitten, että talouspaperi toimii hyvin apuna, mutta eihän meillä sellaista sattunut olemaan. Hetken jopa harkitsin vessapaperin käyttöä, mutta sitten muistin kaapissa tyhjänpanttina lojuvat servetit. Bingo! Hetken siinä sai näpertää ennen kuin suodatinpussin korvike oli käyttövalmiina paikoillaan.   Serveteissä on yleensä kaksi paperia päällekäin. Päällimmäinen paperi on yleensä ohutta ja alla oleva paksumpaa. Nämä...
Lue lisää

Apua! Talossa on allerginen koira!

Tekijä -
Kuva
Allergiat ovat meidän taloudessa jo arkipäivää. Niiden kanssa on totuttu elämään ja pärjäämään. Mutta alku oli hankalaa. Kaikki alkoi ilmenemään siinä vaiheessa kun siirryttiin pentu ruuasta pois. Roikkuva, kipeä korva Penturuuan jälkeen ei maha kestänyt juoniori ruokaa ollenkaan. Palattiin siis takaisin penturuokaan. Kokeilimme myös herkälle ja allergisille koirille tarkoitettua ruokaa, mutta heikoin tuloksin. Pitkään saatiin taistella ja etsiä ennen kuin löydettiin sellainen ruokamerkki, joka oli meidän koiran mahalle hyvä. Koiran ruuan vaihteluuden vuoksi pystyimme päättelemään, että allergisoivat elementit olivat härkä ja posuu. Siinä vaiheessa kun saimme Sofilta mahan kuntoon, alkoivat muut ongelmat.  Sofilla korvat rupesivat punoittamaan ja nostamaan likaa pinnalle. Lian myötä myös korvat kutisivat ja Sofi olikin jatkuvasti korviaan raapimassa. Korva roikkui alempana ja koiruus onnistuikin raapimaan korvan verille asti. Aikamme tilannetta seurattuamme veimme Sofin e...
Lue lisää