Teoriaa Miehistä - Armeijan harmaissa

Taas on se aika vuodesta, kun nuoret miehet lähtevät intoa ja jännitystä puhkuen ja nuppi lähes kaljuna valtion palvelukseen. Ehkäpä heillä on mielessään se, kuinka uniformut saavat tyttöjen jalat veteliksi ja polvet notkahtamaan heitä kohti. Uniformut kuulemma jostain syystä vetävät naisia puoleensa kuin jokin magneetti. Toisaalta tuo armeijan harmaa uniformu ei ole enää lähelläkään harmaata vaan lähinnä se tuo mieleen kurkkusalaatin värityksensä puolesta.

Nuori alokas saa karun palautuksen maan pinnalle. Pinkka pitää olla suorassa, kappi ja sänky järjestyksessä, ase tallessa ja herätyskin on talon puolesta järjestetty jo kukon laulun aikaan ellei toisinaan jopa aikaisemmin. Vaatteetkin puetaan päälle tarkkoja ohjeita noudattaen ja niistä ei saa poiketa, ei missään olosuhteissa. Kaikkien tulee näyttää samalta. Muulla ei ole väliä.

Armeijan harmaissa tai siis kurkkusalaateissa miehen on toteltava, vaikka mikä olisi. Arki rytmi muuttuu täysin toisenlaiseksi ja mitään ei tarvitse enää ajatella itse. Kyllä joku kertoo siitä, mitä hänen tulee ajatella. Aivot siis narikkaan. Niillähän ei kukaan tee mitään palvelus aikanaan. Kunhan vain tekee niin kuin kaikki muutkin, niin on kuivilla vesillä. Tai niinhän sitä ainakin luulisi. Toisaalta nuori kokelas saa tuta myös siitä miltä se tuntuu, kun kaveri mokaa ja itsekin saa tilanteesta kärsiä.

Suomen armeija on kuulemma kovinkin pelätty taistelukaveri. Osana syynä tähän voi olla se kuuluisa suomalainen sisu, jonka avulla mies menee läpi vaikka harmaasta kivestä. Ainakin silloin kun käytössä on mahdollisimman iso ase. Niin ja miehistähän tunnetusti tiedetään, ett mitä isommasta on kyse niin sen parempi se heidän mielestään on. Etenkin silloin kun puhutaan aseista.

Niin, että mene ihmeessä armeijan. He ovat luvanneet tehdä miehistä miehiä. Tosin silloin kun aivot ovat narikassa saattaa mies tulla vahingossa naisena takaisin aseenaan kaulin. Koska tiedättehän te sen, että armeijassa "älyllinen puoli saattaa jäädä puolitiehen."