Rapatessa Roiskuu

Postin suuret muutokset ovat olleet vahvasti esillä jo pidempään. Ensin oli uutisissakin asti nurmikon leikkuut ja vanhushuolto. Lisäksi monet omakotitalossa asuvat joutuivat siirtämään postilaatikkonsa helpottaakseen postin jakoa. Nyt uutisvirrat hehkuttavat ja nostavat esille postilain muutosta. Posti heikentää palveluitaan muuttamalla jakoaikataulujaan ja samalla nostavat hintoja koko ajan ylöspäin. Mihin tämä kaikki perustui? Posti vetoaa, että ihmiset saavat niin vähän nykyää  muuta postia kuin laskuja, joten ei ole tarvetta viis päiväiseen jakeluun ja sen tähden postimaksuja tulee myös nostaa ylöspäin.  Uusi postilaki mahdollistaa entistä enemmän postin yksinvaltiudun ja monopolin. Kirjeenvaihto ei ole enää kannattava harrastus. Ei missään määrin. Kotimaan postimerkki maksaa 1,30 ja ulkomaille lähtevä postimerkki 1,40€. Jos ja kun kirjekavereita on useampia sekä koti- että ulkomailla alkaa tämä hupi pikkuhiöjaa käydä kalliiksi.  Mielestäni olisi iha ...

Kyllä minun piti tulla teillä kertomaan jo aikaisemmin tämän päivän lukumaratonista, mutta kaiken kiireen ja häslingin keskellä se vain jäi. Terveisiä siis jälleen rippileiriltä. Päivän maraton osuus alkoi 8.7. klo 9.05. Päivän ensimmäinen lukuhetki alkoi kahden kirjan yhdistelmällä. Molemmista kirjoista valittuja paloja ääneen luettuna. Kati Jansan Pyhiinvaellus -kirjasta luin 19 sivua ja Kaisa Raittilan Martti Lönnebon Rukoushelmet -kirjasta puolestaan 5 sivua. (Luettuja sivuja yhteensä 24.) Toinen luku-urakka alkoi Barbara Taylor Bradfordin Cavendon Hall -sarjan toisella kirjalla Muutoksen tuulia. Urakka alkoi klo 10.45. Klo 12.00 Lounastauko Cavendon Hallista luettu 74 sivua. Iloksi sain huomata kirjan olevan sarjan edellistä osaa helppolukuisempi ja vielä enemmän mukaansatempaava. Hyvä kun kirjaa malttaa kirjaa kädestä pois laskea.  Klo 00.40 nukkumaan menoaika Luettuja sivuja Cavendon Hallista 207. Lukeminen tyssäsi totaalisesti. Päivän aikana aina k...

Lukumaratonin urakan aloitin eilen kymmenen aikoihin ja valitsin itselleni kirjaksi uuden tuttavuuden, Barbara Taylor Bradfordin Cavendon Hall -sarjan ensimmäisen kirjan Uuden ajan portailla, sivuja 444. Kirja kertoo kahden suvun tarinaa, jotka nivoutuvat yhteen mielenkiintoisella tavalla. Inghamit ovat aatelisia ja Swannit puolestaan palvelijoita, jotka ovat palvelleet samaa perhettä 160 vuoden ajan. Swannien tehtävä on olla uskollisia loppuun, he ovat auttaneet Inghamien perhettä aina ja seisseet heidän tukemaan. Inghamit ja Swannit ovat rinnakkain eläen jakaneet surut ja murheet, ilot, salaisuudet ja skandaalit. Uuden ajan portailla -kirjasta näkee maailman muutoksen. Kirjan tapahtumat ajoittuvat 1913-1920 ajan Britanniaan. Ensimmäinen maailmansota lähestyy ja Inghamin perhe on joutumassa skandaalin keskelle. Inghamien eteen tulee haasteita, joita he eivät olisi osanneet kuvitellakaan. Kirjassa ihmissuhteet laitetaan koetukselle, se kenen uskollisuuteen voi luottaa, on epävarma...

Tämän kesän lukumaratonit osauvat kaikki pitkälti töiden kanssa päällekäin. Varustauduin riparille kuitenkin parilla hyvällä kirjalla, joyen ajatukseni oli jo kotoa lähtiessä osallistua lukumaratoniin mukaan. Kävi viel niinkin hyvin, että viralliselle maraton päivälle eli tälle päivälle napsahti opetukseton päivä. Tällä maratonille luettavana ei ole kuin kaksi kirjaa ja raamattu. Näillä siis mennään. Toisessa, Diana Gabaldonin, kirjassa on kyllä sivuja reilusti, joten luettavaa riittää leiri oloihin enemmän kuin tarpeeksi. Lukumaratonia voi seurata sekä facessa Rapatessa Roiskuu -sivulla että instagramissa rapatessa_roiskuu

Ne hetket, kun iskee aivan jäätävä makean himo ja saatavilla ei ole mitään hyvää. Kuulostaako tutulta? Itse en kovinkaam usein koe makean himoa, mutta välillä islee ihan älytön makean tarve, kuten tänään. Tällä kertaa tosin olin osannut ennakoida ja varata hätävaramakean valmistustarvikkeet jo kotiin valmiiksi. Saanko siis esitellä helpon ja nopean hätävaramakean, eli itsetehdyn riisisuklaan. Olen aikaisemmin tehnyt riisisuklaata töissä lasten kanssa ja moneen kertaa on pitänyt kotona tehdä erä miehelle, joka rakastaa riisisuklaata. Tänään makeanhimoissa ja vapaan kunniaksi päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhtyä tuumasta toimeen.  Riisisuklaan reseptinä olen käyttänyt Yhteishyvän riisisuklaan ohjetta. Riisisuklaan teko on muuten sujunut täysin reseptin mukaisesti paitsi, että olen ensin sekoittanut kaikki kuiva-aineet keskenään ja sitten vasta lisännyt kookosrasvan joukkoon. Hyvänä kikkana olen kuitenkin huomannut sen, että alusta, jolle suklaa asetetaan jälhtymää...

Kun on kolme kalenteria rinnakkain käytössä, voisi joku jo luulla hulluksi. Saatika sitten siinä vaiheessa, kun mainitsen, että ai niin, tilasin yhden kalenterin  vielä lisää. Niin no, kyllähän tuo hullulta kuullostaa. Tosin voin syvästi vakuuttaa, että jokaisella kalenterilla joka on käytössä tai käyttöön tulossa, on oma tarkoituksensa. Diy-kalenteri, jonka tekemisen aloitin vuoden vaihteessa, jäi Carpe Diemin käyttöön oton jälkeen päiväkirjaksi. Siihen tuo soveltunee kaikkein parhaiten ja nippa nappa kiinni pysyvää kirjaa ei tarvitse enää kantaa mukana joka paikkaan ja siihen saa muistot näppärästi kirjattua ylös, jotteivat ne katoa. Diy-kalenterissä viikko on mahdutettu neljälle sivulle ja yksi päivä mahtuu näppärästi puolelle sivulle. Lisäksi jokaiselle kuukaudelle löytyy oma koonti aukeama ja samalla sieltä löytyy tilaa laajemmin muistiinpanoille ja muille tärkeille asioille. Always Smile -kalenteri on taskukokoinen ja viikko mahtuu yhdelle aukeamalle. Kalenteri viet...

En ole mikään aktiivinen kirkon penkin kuluttaja, vaikka työni puolesta kirkoilla tuleekin vietettyä aikaa. Täytyy myöntää, että paljon mielummin sunnuntai aamuisin jään vällyjen väliin kuin suuntaisin kirkolle. Usean vuoden ajan olen kuitenkin huomannut suuntaavani kiirastorstain iltana kirkkoon messuun, sillä jotenkin minusta tuntuu, että juuri tuo messu aloittaa pääsiäiseni. Kotikirkossani kiirastorstain iltamessu on aina ollut hienosti toteutettu kokonaisuus. Yhteinen ehtoollinen, alttarin riisuminen ja suruhuntuun pukeutuminen. Valojen ja kynttilöiden sammuttaminen. Kaiken kruunaa vielä Juudaksen kolikot. Tunnelma on aina lähes käsin kosketeltavissa. Ja mikä parasta, kirkosta pois lähtiessä on rauhallinen ja kevyt olo. Monena vuotena olen kiirastorstain iltamessuun lähtenyt rikkinäisenä. Omat huolet ja murheet ovat olleet vahvasti pinnalla. Sisäisten kipujeni kanssa olen saanut istua kirkonpenkissä kaikessa rauhassa tietäen, että joku näkee minut ja kipuni. Messun aikana olen...