Yksi viidestä

Eilen vietettiin 23. kerran lapsettomien päivää ja tänään on äitienpäivä. Edelleen vähän häiritsee, että nämä päivät osuvat samalle viikonlopulle.


Muistan viime vuoden tunnetilan edelleen hyvin elävästi. Halusin linnoittautua kotiin, pysyä poissa näkyvistä ja olla ihan omissa oloissani. Silti päädyin äitienpäivän messuun kuuntelemaan äitiyden ylistystä. Ehkä se oli hyvä ratkaisu.


Viime kevät oli varsinaista kipuilua omien ajatusten kanssa. Tämä kevät on ollut huomattavasti helpompi omien tunteiden kanssa. Ehkä paljon on auttanut se, että kesällä on niin monta loistavaa juttua tulossa, joita en halua jättää väliin, mutta toisaalta myös se, että haluamme oman kodin mahdollisimman pian.


Vaikka edelleen haluaisin olla jo äiti ja haluaisin saada pienen nyytin syliin mahdollisimman nopeasti, on helpompi olla kun elää vain päivä kerrallaan. Kyllä sen aika on jos on tullakseen.


Yksi viidestä. Niin.. Minäkin kuulun heihin. Kuulun heihin, jotka kaipaavat ja pelkäävät. Heihin, jotka miettivät tuleeko koskaan heidän vuoronsa. Kuitenkaan en halua katkeroitua. Haluan nauttia elämästä ja iloita muiden onnen puolesta. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta

Apua! Suodatinpussit on loppu!

Apua! Talossa on allerginen koira!