Kissa pöydälle ja härkää sarvista

Eilen sain vihdoin ja viimein varattua ajan gynelle. Siitä on moni mulle sanonut jo pitkään ja joo tiedän, että olisi varmaan pitänyt tuokin asia hoitaa jo aikoja sitten pois alta, mutta mutta..

Moni sanoo, että suomalainen mies ei puhu. No kyllä se taitaa päteä samalla tavalla myös meihin naisiin. Lapsettomuus on kipeä asia. Sitä on äärettömän vaikea ottaa esille. Huomasin sen gynelle aikaa varatessa. Tai siis gynellehän ei saa suoraan aikaa varattua vaan pitää mennä lääkärin kautta, joka sitten kirjoittaa lähetteen, jos kokee sen tarpeelliseksi.

Suositushan on se, että gynellä käytäisiin kerran vuodessa katsomassa, että kaikki on ok. Multa hoitaja kysyi puhelimessa, että onko kyse jostain sairaudesta. Nii-iin.. Kyllähän siinä sai taas hetken miettiä, että mitä sitä vastaa. Sönkötin siinä sitten, että ei tai ehkä tai miten sen nyt sitten ottaa. Olin hetken hiljaa ja kerroin kaiken oleellisen.

Toisaalta se tuntui häpeälliseltä myöntää, että hei mussa saattaa oikeasti olla jotain vikaa, mutta toisaalta oli helpottavaa kun asia lähtee nyt etenemään jollain aikataululla. Illalla miehen kanssa asiasta puhuessa puhuttiin kerrankin kunnolla tutkimuksista, vähättelemättä. Kissa nostettiin pöydälle ja härkää otettiin sarvista. Nii-iin.. Enhän minä yksin tässä ole vaan yhdessä puolisoni kanssa. Sen kun muistaisi jatkossakin.