Arjen teologiaa - Sinun puolestasi

Kirkon kellot kumisevat. Siinä on jotain rauhoittvaa. Tasainen syke ja rytmi: Dong, dong, ding. Se toistuu kerta toisensa jälkeen. Kutsuu koolle, kutsuu hiljentymään ja rauhoittumaan. Minä muiden joukossa jo tutuksi käyneessä koti kirkossa. Urkupillit viheltävät. Ilma kiertää niiden läp. Kirkonkellojen soitto loppuu ja urut alkavat soida. Alttarilla palaa kaksi kynttilää. Ja takapöydältä löydän kolmetoista kynttilää, Jeesus ja opetuslapset. 

Havahdun ajatuksistani, kun pappi alkaa puhua. Rauhoittava ääni saa minut rentoutumaan ja tuntemaan oloni hyväksi. Juuri tältä kirkossa pitäisi tuntua. Olen tervetullut. Pappi pyysi minua muistelemaan ensimmäistä ehtoolllistani. Miltä kirkossa näytii, miltä tuntui? Miltä ympärillä tuoksui ja miltä leipä ja viini maistuivat? Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä mitä ehtoollinen merkitsee minulle tänään.

Ensimmäisen ehtoolliseni sain konfirmaatiossa. Kirkko oli täynnä ihmisiä ympäri Suomea. Kaikilla oli hienot vaatteet päällä ja jokainen tiesi tämän hetken olevan hyvin merkityksellinen. Muistan kuinka minua jännitti. Jännityksen lisäksi olo oli hieman haikea. Ripari oli ollut ihan mahtava ja sen olisi vielä halunnut jakuvan. Muistan kuinka leipä jäi kitalakeen kiinni ja viini tuntui todella vahvalta omassa suussa.

Kuuntelin pappia ja hänen tasaista ääntään, kun hän kertoi hänelle merkittävästä ehtoollisesta. Kuuntelin hiljaa, kun hän kertoi ehtoollisen ateriasta. Ymmärsin ehtoollisessa jotain aivan uutta. Olin kyllä aina mieltänyt, että se on muistoateria, mutta se on paljon muutakin. Samalla on sovinnon, kiitoksen, anteeksi antamisen ja yhteyden ateria. Ehtoollinen on minulle Pyhä. Siinä tuntuu, että Jumala on oikeasti läsnä, juuri siinä hetkessä. Alttarilla jokainen on tasavertainen. Ei siinä katsota, että kuka tekee ja mitä. Ehtoollinen on uusi liitto. Liitto Jumalan ja sinun välille. Annettu ruumis ja vuodatettu veri. Meidän puolesta. Meidän osaksemme jää vain kiittää. 

Alttarilla saa olla ilman naamioita, sellaisena kuin on. Epäonnistuneena, rikkinäisenä, mutta kuitenkin tasavertaisena. Sinun puolestasi annettu ja vuodetattu.

Kirjoituksen aiheita on poimittu kotiseurakuntani kiirastorstain iltamessun saarnasta.