Karavaanari, karavaanari: Kätköilyä asuntoautolla

Eihän siitä kauaa ole kun pääsimme ensimmäistä kertaa miehen kanssa lähtemään asuntoautolla tien päälle maistelemaan karavaanarin elämää. Pieni kipinähän siitä jäi kytemään. Kuinka helppoa ja vaivatonta matkanteko onkaan omalla tavallaan ja se, ettei oikeasti tarvi reissuun lähtiessä miettiä, että mihin koiran lykkää matkan ajaksi. Päätimme miniloman kunniaksi ottaa auton uudestaan lainaan ja suunnata tien päälle. Tosin tällä kertaa päätimme myös sen, että yhden yön reissun sijaan olisimme tien päällä vähintään kaksi yötä. 

Ja jälleen kerran tiedossahan oli mikäpä muukaan kuin kätköilyreissu pitkin Suomea. Kovin paljon ei etukäteen reittiä mietitty. Ei olenkaan samalla tavalla kuin yleensä. Tosin reittimuutokset ovat asuntoautolla liikkuessa aavistuksen helpompia, sillä kun on oikeanlainen varustus mukana, sitä voi tarvittaessa hakea uudet kätköpaketit gepsiin. Toki asuntoautolla liikkumisessa on etenkin näin talviaikaan huonotkin puolensa. Etenkin kätköilijän näkykulmasta. Autoa ei todellakaan saa parkkiin ihan mihin vain ja ne jäiset pikkutietkin jätettiin ensimmäisen kerran jälkeen väliin. Etekin jos oli ylämäkeä kovinkaan paljon luvassa. 

Mutta taattua laatuaikaa. Sitä tuo meidän reissu oli jälleen kerran. Upeita maisemia ja kuntia lisää kartalle. Niin ja tietysti sitä yhdessä oloa, joka on taas ollut suhteellisen vähäistä. Naurua ja läheisyyttä. Yhteisessä harrastuksessa on oikeasti hyviäkin puolia. Se pitää liikkeessä. Ainakin meidät. Oli taas kaiken puolin huippureissu, ellei sitten yhtä menetettyä takavaloa lasketa mukaan, joka kyllä tunnelmaa lastisti lopussa aika paljon. Reissussa on parasta kyllä aina kotiin paluu. Lomaa on mulla vielä vähän jäljellä. Ehdin tekemään vielä vaikka ja mitä. Tänään suuntaan vielä perinteiseen kiirastorstain iltamessuun, josta alkaa virallisesti mun pääsiäisen vietto. 
Ylös, alas, ylös ja alas. Mikä ihana nautinto.
Säät kyllä suosi ihan koko reissun ajan. Päivällä lämmintä ja yöllä ihan tajuttoman kylmä. Aah, niin ihana kevät.
Upeita paikkoja tuli nähtyä monta. Joka puolella oli kevään merkkejä ilmassa.
Ja kirkkoja tuli taas matkalta bongattua useampiakin. Tämä on yksilö on muistaakseni Sulkavan kirkko.
Ja sitten on nämä tilanteet, joista on vaan pakko ottaa kuva. Muistoja matkalta. Näin meillä. Kukas teillä muuten hoitaa noi kuskin hommat?
Ja sarjassamme, ei juurikaan mitään perushuttua vaan ihan jotain muuta. Näitä on aina kiva löytää :)
Ja hyvin väsynyt matkalainen.
Etsi loki. Joskus näille älypeleille lämpeää enemmän, väsyneenä yleensä vähän vähemmän...
Ehkä meidän seuraava karavaanari reissu on loppukesästä, kun on aika suunnata Megaan. Silloin suuntana on Kalajoki ja lapsuudesta tutut maisemat, jotka saan vihdoinkin esitellä miehelle. Niin ja pahoittelut jälleen kuvien laadusta. Olihan tuo oikea kamerakin tällä kertaa mukana, mutta jos sitä ensi kerralla muistaisi ladata akut ennen reissuun lähtöä, jotta sillä voisi vaikka kuvatakin. Kuvat on siis jälleen kerran puhelintasoa.

Kommentit

  1. Kiva kuulla että muitakin karaavaanareita jotka geokätköilee ja samoja fiiliksiä reissusta täälläkin. Nytkin tultiin halki suomen lomaileen ja matkalla poimittiin useampi kätkö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis laina-autollahan me ajellaan. Mutta kuitenkin. Matkan teko on vaan niin helppoa kun ei tarvitse yhtään miettiä enempää että missä sitä nukkuu. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukalenteri: 11. Luukku

Joulukalenteri: 13. Luukku

Syyskuun superlukumaraton