Luistelun iloja

Eilen antoi vihdoin viikon sateen jälkeen ilma myöten, että saattoi heittää luistimet jalkaan ja heittää pienen lenkin. Tai siis kotimatkan pääsin luistelemaan.

Lähdimme miehen ja koiran kanssa geokätkön perään. Mikäpä piristäisikään enemmän kuin pieni lenkki metsässä raittiissa ilmassa. Mies kuitenkin heitti ilmaan ennen lähtöä, että hän kyllä ajatteli, että saisin luistella takaisin kotiin. Hetken pyörittelin päätä ennen kuin nappasin luistimet kainaloon ja suuntasin autoon. Metsälenkki toimikin mahtavasti lihasten lämmittäjänä. Ja autolle päin palatessa sitä jo odottikin, että saisi luistimet jalkaan reilun viikon tauon jälkeen.

Noh, uudet luistimet ja meno sen mukaista. Todella epävarma olo ja tuntui tekniikkakin olevan hukassa. Päätin kuitenkin, että alle kymppiä en luistele, joten kotimatka olikin täynnä reittimuutoksia. Kannatti ja siitä jäi älyttömän hyvä fiilis.

Myöhemmin illalla koin vielä ihan käsittämättömiä mielihaluja. En suinkaan himoinnut makeaa ja mitään perus suolaista vaan raejuustoa. Ja mikä pettymys se olikaan kun sitä ei löytynytkään jääkaapin uumenista.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukalenteri: 11. Luukku

Joulukalenteri: 13. Luukku

Syyskuun superlukumaraton