Rapatessa Roiskuu

Kuulin vahvaa huhua. Tai eihän se mikään huhu ole, että rullaluistelun maratonin reitti olisi vaihtelevaa maastoa. Hmm.. Tämähän tarkoittaa, että  matkan varrelal on myös mäkiä. Niin ja jos on nousu on myös lasku.. Nyt kun ulkona on tiet märät ja luistelemaan ei pääse ja jalatkaan eivät ole kipeät eilisen juoksu yrityksen jäljiltä, täytynee tänään illan pimetessä ja töistä kotiin päästessä vetää treenivermeet niskaan ja käydä juoksemassa niitä mäkiä. Eihän se sama ole. Tekniikka on eri, mutta silti. Mäkeä kun ei voi täysillä vetää ylös, ei juosten eikä luistimilla. Eri asia onkin sitten se, että saanko itseni revittyä enää lenkille siinä vaiheessa kun kotiin pääsen töistä. Tavoite on kuitenkin asetettu. Eikö se ole pääasia? Tänäänkin on vuorossa pitkähkö päivä töissä. Pitää sitten tasata taas jossain vaiheessa, kun näitä pitkiä kertyy enemmän vähemmän. Vaikka minulla ei ole työaikaa ollenkaan ja näin ollen ei ole viikko tuntimäärää, jota noudattaa, on mielestäni 8 tuntia aika ko...

Pitkän työpäivän jälkeen, kun ei luistelemaan päässyt, päätin näin iltasella käydä koiran kanssa hieman pidemmän lenkin. Kokeilin juosta. Koska kipua ei kantapäisssä tuntunut, päätin juosta hieman pidempään. Edellisestä juoksusta onkin kulunut jo hieman pidempi aika. Jalkojen kivut, kun ovat rajoittaneet juoksemista. Ihana tunne, kun ei koske. Huomen aamulla voi olo olla hieman toinen. Ainut harmistus olikin se, että vaatetta oli ihan liikaa päällä juoksemista varten. Hieman olisi saanut olla kevyempi vaatetus. Pääasia on minulle kuitenkin se, että näen miten koiruus nauttii vauhdista. Kyllä sen kanssa juostaan ja suhteellisen paljon. Pitkää matkaa en uskalla vielä juosta. Kokeillaan ensin pienillä matkoilla. Jalkojen kivut, kun on niitä mistä en yhtään tykkää. Rajoittaa elämistä ja olemista niin paljon. Pieni juoksulenkki teki kyllä itsellekin hyvää. Ihan erilainen tunne on juostessa kuin mitä on luistimien kanssa viilettämisessä. Ja etenkin nyt kun tiet on märät ja vettä tulee...

Nyt on suojat, kypärä ja vaatteet. Niin ja tietysti juomapullot ihan vyöllä varustettuna. Hotellinkin sain tänään vihdoin ja viimein varattua, kun koiralle saattiin hoitaja järjestettyä jo viimeviikolla. Huone vaurauksen teosta on aikaa noin tunti ja hyvä tajuta tässä vaiheessa, että mainitsin kyllä miksi olemme majoitusta vailla, mutta enpäs muistanut mainita, että milloin olemme majoitusta vailla. Hyvä minä. Myyntipalveluhan oli tietenkin mennyt jo kiinni, kun tämän tajusin, joten eihän siinä muu auttanut kuin avata sähköposti ja näpyttää vietiä hotellille. Toivon vaan suunnattomasti, että hän, kenen kanssa asioion, toivotti vahingossa tervetulleeksi perjantaina, eikä suinkaan varannut meille huonetta tulevaksi viikonlopuksi.Mitäköhän tässä vajaan kahden viikon aikana vielä tulee vastaan? Toivottavasti ei sen kummempia. Tämä maraton-reissuhan on meidän ensimmäinen yhteinen reissu aviopuolisoina. Niin ja meidän reissut kun on yleensä täynnä kommervenkkejä ja triplaantuneita mat...

Mitä enemmän ulkona sataa vettä, sitä helpommin sytytän kynttilät palamaan. Mukamas tuovat lämpöä. Ennen vanhaan saatoin avata kirjan ja käpertyä sohvan nurkkaan. Nykyisin kaivan esille virkkuukoukun ja lankakerän. Istun hiljaisuudessa ja työ eteneen tasaseen tahtiin. Vaihdan välillä lankaa ja afrikan kukkia syntyy toisensa jälkeen pinoon odottamaan. Kun tapasin jokin aikasitten kummini pitkästä, pitkästä aikaan, syttyi uusi palo virkkaamiseen ja helppouteen. Vierailulta oli kiva tulla kotiin uusien ideoiden kanssa. Ompelukonekin odottaa vielä putsaushuoltoa ja lainakone seisoo pöydällä kuin huutaen ompelemaan. Kaavat ja mallit ovat vielä hukassa. Kaikkea kivaa olisi halu tehdä, mutta sitä aika siihen kaikkeen revitään? Kaivoin tänään esille viime talvena aloittamani virkkuutyön. Jos saisin sen nyt syksyllä valmiiksi ja ajankansa vielä eteenpäin. Toivon hartaasti, että se kenelle se sitten päätyykin osaisi arvostaa pitkään kestänyttä projektia ja pitäisi tuosta projektistani hyvän h...

Viime keväänä kun aloitin partion monen, monen vuoden jälkeen, ihastuin aivan kokonaan. Partio aukesi mulle ihan eritavalla. Kevään mittaan kuitenkin sattui ja tapahtui kaikenlaista ja lopputulos oli selvä. Minusta tulisi "loikkari". Eikä vain lippukunnan vaihdon osalta vaan myös piiri tasolla. Olen uuden lippukunnan väkeä tavannut kerran. Huikea porukka. Ottivat avosylin vastaan tälläisen "loikkarin", olet mukana silloin kuin pystyt -asenteella. "Meille mahtuu kaikki mukaan" oli selkeä viesti. Tänään saan edustaa ensimmäistä kertaa uutta lippukuntaa. Teen sen mielelläni. Kerrankin olo oli sellainen, että tulin kuulluksi juuri sellaisena kuin olen. Ja minulle oli tilaa. Toivon suuresti, että avoin ilmapiiri ei tällä kertaa lopu tähän. Toivon, ettei uudessa lippukunnassa aloiteta heti muiden mustamaalaamista. Toivon löytäväni tästä lippukunnasta oman paikkaani, jossa toimia ja olla mukana. Uudet tuulet. Ne tekee ihan hyvää. Joskus on hyvä lähteä ja ets...

Mies tekee töitä, istun ja ihmettelen. Luen päivän lehdet, paketoin lahjat. Kuinkahan monta kertaa olen istunut tämän saman pöydän ääressä ja ihmetellyt ajan kulua ja maailman menoa. Kello on niin paljon, ettei kotiin kannata mennä kiusaamaan koiraa ennen kuin pitäisi taas lähteä liikenteeseen. Muistelen siis menneitä tämän saman pöydän ääressä. Kuinkahan monta kertaa olen tämän saman pöydän ääressä lukenut tenttiin tai kirjoittanut esseetä? En enää edes muista. Olen istunut tämän saman pöydän ääressä päätä pöytään hakaten niin englannin kuin ruotsinkin kirjojen kanssa. Nämä ihanat ihmiset ovat korjanneet kielioppivirheitä ja kertoneet miten sanat kirjoitetaan. He ovat yrittäneet saada minut ymmärtämään miten joku sana taipuu. Tämän saman pöydän ääressä olen lukenut psykologiaa ja sosiaalipolitiikkaa unohtamatta kirkkohistoriaa. Täällä on naurettu vedet silmissä ja juoruttu. Suunniteltu tulevaisuutta ja juotu kahvia. Iloittu yhdessä pienistäkin asioista. Tämän saman pöydän ä...

Tänään oli töiden jälkeen hyvä heittää luistimet jalkaan ja lähteä treenilenkille. Aurinko paistoi eikä sateesta ollut tietoakaan. Päätin siis suunnata miehen työpaikalle, josta saisin kyydin kotiin päin. Päätin mennä aavistuksen lyhempää reittiä. Aikaa matkaan käytettäväksi oli kuitenkin vain tunti. Sopivasti mäkiä ja tasaista maastoa niin ja luistelijoiden niin rakastamia katukiviä. Alle tunti, 15 kilometriä. Ei huono. Nesteytys toimi ja sykkeet oli kohdallaan. Hieman jopa jäi harmittamaan, että oli vain tunti aikaa käyttää matkaan, sillä jäi vielä päätepysäkillä tuntumaan, että kyllähän tästä potkisi vielä takaisin kotiin ja helposti. Ilta onkin mennyt suojia etsiessä ja saunoessa. Kehon huolto ennen kaikkea. Niin ja palauttava lenkki tietysti koiran kanssa kuuluu asiaan. On mietitty hotelleja majoittautumiseen ja Tottakai koiralle piti hoitaja järjestää. Iltalenkillä mies antoi neuvoja tulevaan koitokseen. Oma tahti, ei kaikkia tehoja kerralla irti. Lopussa voi sitten kiriä...