Ylös, ulos ja lenkille

Pitkän työpäivän jälkeen, kun ei luistelemaan päässyt, päätin näin iltasella käydä koiran kanssa hieman pidemmän lenkin. Kokeilin juosta. Koska kipua ei kantapäisssä tuntunut, päätin juosta hieman pidempään.

Edellisestä juoksusta onkin kulunut jo hieman pidempi aika. Jalkojen kivut, kun ovat rajoittaneet juoksemista. Ihana tunne, kun ei koske. Huomen aamulla voi olo olla hieman toinen. Ainut harmistus olikin se, että vaatetta oli ihan liikaa päällä juoksemista varten. Hieman olisi saanut olla kevyempi vaatetus.

Pääasia on minulle kuitenkin se, että näen miten koiruus nauttii vauhdista. Kyllä sen kanssa juostaan ja suhteellisen paljon. Pitkää matkaa en uskalla vielä juosta. Kokeillaan ensin pienillä matkoilla. Jalkojen kivut, kun on niitä mistä en yhtään tykkää. Rajoittaa elämistä ja olemista niin paljon.

Pieni juoksulenkki teki kyllä itsellekin hyvää. Ihan erilainen tunne on juostessa kuin mitä on luistimien kanssa viilettämisessä. Ja etenkin nyt kun tiet on märät ja vettä tulee säännöllisin ajoin, täytyy jollain keinoin saada kroppa pidettyä vauhdissa maratoniin asti.

10 vuorokautta. Jännitys nousee. Entä jos tuleekin vettä ihan urakalla? Menenkö sitten vanhoilla luistimilla, joiden pidon tiedän ja tunnen märällä tiellä vai heitänkö alle kuitenkin uudet luistimet, joiden pidosta en ole ollenkaan varma. Vaikea sanoa. Vai muuttaisinko lennosta suunnitelmaa ja otan selvää, että miten olisi juoksen puolimaratoni...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukalenteri: 11. Luukku

Joulukalenteri: 13. Luukku

Syyskuun superlukumaraton