Rapatessa Roiskuu

Tänäkin vuonna oli tarkoitus tänne blogin puolelle rakentaa joulukalenteri. Kokonaista kalenteria en kuitenkaan kasaan saanut, joten olkoon kalenterini siis adventtikalenteri neljällä luukulla. Joka viikko uusi teksi ja tietenkin kuvia. Tervetuloa seuraamaan, kuinka valmistaudumme jouluun.

Synkkä ja pimeä marraskuu on loppumassa. Joululaulut soi taustalla ja kynttilät palaa ja luo valoa. Vieressä on kassa nenäliinoja ja nokka vuotaa kuin mikäkin. Vapaapäivän iloja on aloittaa joulusiivous. Sain vaihdettua verhot ja siivottua olohuonetta. Voimat on hieman veks, mutta huomenna täytyy kuitenkin töihin mennä. Tässä tämän viikon tunnelmia. Hyvän teon suunnittelua Viime kesänä ihanat kaasoni järjestivät minulle juuri minun näköiset polttarit, jossa oli täysin huomioitu minun toiveeni. Kaasoja muistin jo ennen häitä, jolloin istuimme alas viettämään iltaa yhdessä hyvän ruuan ja viinin merkeissä. Myös häiden jälkeen annoin heille pienet kiitoslahjat. Nyt vuoden alussa on kuitenkin virallisen kiitokset aika. Luvassa on yllätysten ilta. Jotain sellaista mitä he eivät osaa odottaa. Tätä olen suunnitellut pitkään ja hartaasti. Toisten piristäminen on varsinainen hyvä teko, johon kuka tahansa pystyisi niin halutessaan. Väriä elämään  Minun ikuisuusprojekti. Tätä olen...

Minä istun koneella, mies ja koira nukkuu.. Ihan kohta pitäisi jälleen hypätä auton rattiin ja lähteä ajamaan aamuruuhkassa kohti töitä. Tämän aamun vietänkin perhekerhossa. Minun ensimmäinen. Lupasin tuurata työtoveria, joka ei päässe paikalle. Hieman jännittää. Olen paljon luontevampi kouluikäisten kanssa. Nuoretkin vielä menevät, mutta aikuiset. En oikein tiedä miten heidän kanssa ollaan. Mistä puhua tai pitäisikö minun ohjata jotain. Joten en ole tälle aamulle valmistellut juuri mitään. Toisaalta kuulemma on lupa vain olla, jutella ja juoda kahvia. Niin. Riittääkö se siis, että olen läsnä? Niin ja millainen sitten on riittävä läsnäolo? Saanko istua aamukoomassa hiljaa huoneennurkassa ja kuunnella kun muut puhuvat? Vai täytyykö minun yrittää heti aamusta olla sosiaalinen...? Onpa siinä taas tälle aamulle mietittävää. Mutta kaipa sitä pitäisi mennä laittamaan kenkiä jalkaan ja lähteä töitä kohti.

Olen seurannut Iltalehden linkin kautta käytävää keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. Olen kuunnellut useamman tunnin kansanedustajien puheita puolesta ja vastaan. On vedottu ihmisoikeuksiin, lasten oikeuksiin, Raamattuun, rakkauteen ja muutamaan muuhunkin asiaan. Lähipiirissä tiedetään, että olen varsin konservatiivinen tyyppi. Mutta tähän asiaan en osaa sanoa juuta enkä jaata. Tyydyn siis siihen, minkä päätöksen eduskunta tekee. Päätös ei ole minun päätettävissä. Ja toisaalta minä en edes haluaisi olla tästä asiasta päättämässä. On päätös kumpi tahansa, se tulee loukkaamaan ihmisiä ja kirkosta eroaa todennäköisesti myös ihmisiä. Ennen kaikkea minä toivon päättäjille viisautta tasa-arvoisen avioliittolaki  asian edessä. Viisautta käsitellä asiaa ja löytää ratkaisu tähän. Kumpi? Sitä ei minun onneksi tarvitse itse päättää.

Mainion Marraskuun -haaste alkaa lähestyä loppuaan. Sitten ollaankin jo jouulukuussa ja päivät jouluaattoon vähenee.. Apua. Kaikki lahjat hankkimatta! Ja jälleen vannoin itselleni, että aloitan lahjojen hankimisen ajoissa. Ja taas.. tässä ollaan.. Noh lahja pohdintoihin palaan kuitenkin myöhemmin joulukalenterin merkeissä, joka on myös osa bloggaajien blogiyhteistyötä. Mutta nyt asiaan ja viime viikon kuviin ja tunnelmiin. Piristystä arkeen Piristystä arkeen tuo kahvi ja Bones. Onnekseni huomaisin, että Bonesista oli tullut uusi kausi netfliksiin saataville. Mikäpä onkaan parempi tapa aloittaa päivä kuin kahvi ja jakso murhamysteereitä. Jos olisin hautausurakoitsija, tämä intohimo ymmärrettäisiin ehkä paremmin. Koko päivästähän ei tule mitään, jos ei saa rauhassa aamulla herätä. Useammankin päivän voin kertoa, kuinka kaikki on menneet pieleen vain sen takia, että olen nukkunut pommiin ja hirveällä kiireellä joutunut lähtemään töihin. Mutta nyt aamuisin saan koomata ka...

Varsinaisesti en nyt ota kantaa koko lakiehdotukseen. Mutta tiesittekös sen, että kun Ruotsissa siirryttiin tasa-arvoiseen avioliittolakiin monet maat eväsivät ruotsalaisilta adoptio mahdollisuuden? Entä miten käy meidän jos laki menee läpi? Jos laki menee läpi niin joudunko elämään lapsettomana loppuelämäni jos biologista ei kuulu? Mihin häviää minun mahdollisuus olla äiti? Ai niin, mutta eihän se ole ihmisoikeus. Eli minulla ei siis ole varsinaisesti edes oikeutta olla äiti.

No niin, teknisten ongelmien vuoksi voittoon.. Puhelin kävi kahden viikon huollossa ja kuinka orppo olo olikaan ilman sitä. Noh tästä syystä haasteen suorittaminen on oollut hieman takkuista, koska kuvan laatu. Noh. Tietäähän sen jokainen. Kuvat saatu otettua aina jollakin aika välillä, mutta koska en ole ajan kanssa ehtinyt istumaan koneelle niin pahoitteluni venähtäneestä päivitystauosta haasteen suhteen. Tässä se kuitenkin olisi, nimittäin Mainio Marraskuun -haasteen toinen kuvapäivitys. Niin ja tosiaan. Haastehan on osa facebookin Bloggaajien Blogiyhteistyöt - BB-kamut -yhteistyötä. Ja vielä alku viikosta saatetaan haaste ajantasalle ja myös viime viikko samalla pakettiin ja tänne katseltavaksi. Joten pysykää siis kanavalla. Irja Askola: Pyhän kanssa piilosilla Harmaa arki, todellakin. Puhelin lähti huoltoon. Ja tietysti juuri silloin kuin sitä olisi kaikkein eniten tarvinnut. Siis oikeasti. Illalla olisi ollut eräs tilaisuus töissä johon olisin tarvinnut kameraa, joka...