Synkkä ja pimeä marraskuu on loppumassa. Joululaulut soi taustalla ja kynttilät palaa ja luo valoa. Vieressä on kassa nenäliinoja ja nokka vuotaa kuin mikäkin. Vapaapäivän iloja on aloittaa joulusiivous. Sain vaihdettua verhot ja siivottua olohuonetta. Voimat on hieman veks, mutta huomenna täytyy kuitenkin töihin mennä. Tässä tämän viikon tunnelmia.
 |
| Hyvän teon suunnittelua |
Viime kesänä ihanat kaasoni järjestivät minulle juuri minun näköiset polttarit, jossa oli täysin huomioitu minun toiveeni. Kaasoja muistin jo ennen häitä, jolloin istuimme alas viettämään iltaa yhdessä hyvän ruuan ja viinin merkeissä. Myös häiden jälkeen annoin heille pienet kiitoslahjat. Nyt vuoden alussa on kuitenkin virallisen kiitokset aika. Luvassa on yllätysten ilta. Jotain sellaista mitä he eivät osaa odottaa. Tätä olen suunnitellut pitkään ja hartaasti. Toisten piristäminen on varsinainen hyvä teko, johon kuka tahansa pystyisi niin halutessaan.
 |
| Väriä elämään |
Minun ikuisuusprojekti. Tätä olen nyt vuoden verran tehnyt hartaasti ja rakkkaudella. Ja edelleen se on kesken. Vielä puuttuu toinen jalka ja kaksi kättä. Vieläkään en siis saanut sitä eteenpäin. Ranne posahti lokakuussa ja edelleen virkkaaminen tekee kipeää ja rasittaa rannetta pahasti. Noh yritys on kova ja toivon hartaasti, että saisin sen vielä ehtimään jouluksi perille.
 |
| Hellyyttä väsyneille jaloille |
Ensimmäiset pikkujoulut on takana ja ihana ystäväni oli järjestänyt pikkujouluihin kunnon jalkojen hemmotteluhetken. Mikäpä olikaan parempi työpäivän jälkeen kuin istua alas hyvässä seurassa glögilasin kanssa ja nauttia. Ja kuinka hyvää se tekikään jaloille.
 |
| Riemastuttavat lapset |
Tällä viikolla olen ehtinyt näkemään ystäviä ihan urakalla. Kävin moikkaamassa erästä ystävääni ja hänen lapsiaan. Vanhempi lapsista halusi laulaa kanssamme joululauluja ja otimme siitä ilon irti kun kirjasta saatiin säestyskin valmiiksi. Kyllä lapsista saa sitä hyvää energiaa.
 |
| Kirpeää raikkauttako? |
Kirpeää ilmaa ja raikkautta saa vielä odottaa varmaan hetken. Kipeänä on kuitenkin ihanaa oikaista itsensä sängylle sellaisen kirjan kanssa, jossa ei tarvitse ajatella mitään. Jostain syystä kirjahyllystä löytyi "Tohtori Sykerö ja Maailman makein noita" -niminen kirja. Tottakai otin ilon irti ja samalla nautin kirpeistä karkeista. Sain sen kirpeyden kuitenkin, vaikka en sitä ulkoilmasta saanutkaan.
 |
| Perheeni |
Tämä kuva on otettu reilu neljä vuotta sitten. Tosin sen kertoo paljon meistä ja meidän elämästämme edelleen. Koira, Sofi, on kyllä se, joka rytmittää arkeamme ja elämäämme ihan toden teolla. Kummatkin on äärimmäisen rakkaita ja tärkeitä.
 |
| 1. Adventti ja kynttilän valo |
Ensimmäinen adventti. Tästä se joulun odotus todella alkaa. Tosin joulukuu on töissä aina kovin kiireinen ja sitä kiirettä riittää ihan sinne aaton lähelle asti. Tänä vuonna kuitenkin ajattelin päästä joulun tunnelmaan jo joulukuun alusta. Ihana joulukalenterikin odottaa avaamista, vaikka koira ehti sen kanssa ottamaan jo varaslähdön, kun eilisissä kuumehouruissa unohdin nostaa sen tuolilta turvaan. Ainakin tiedän, että kalenteri on odottamisen arvoinen, kun Sofikin oli siitä niin kiinnostunut.
Jään nyt nauttimaan joululauluista glögimukin äärellä ja parantelemaan tätä flunssaa, että huomenna oikeasti pääsisin töihin. Nyt ei ole aikaa sairastaa. Katsellaan sitten jouluna...
Kommentit
Lähetä kommentti