Mainion Marraskuun 4. kooste
Mainion Marraskuun -haaste alkaa lähestyä loppuaan. Sitten ollaankin jo jouulukuussa ja päivät jouluaattoon vähenee.. Apua. Kaikki lahjat hankkimatta! Ja jälleen vannoin itselleni, että aloitan lahjojen hankimisen ajoissa. Ja taas.. tässä ollaan.. Noh lahja pohdintoihin palaan kuitenkin myöhemmin joulukalenterin merkeissä, joka on myös osa bloggaajien blogiyhteistyötä.
Mutta nyt asiaan ja viime viikon kuviin ja tunnelmiin.
Piristystä arkeen |
Koko päivästähän ei tule mitään, jos ei saa rauhassa aamulla herätä. Useammankin päivän voin kertoa, kuinka kaikki on menneet pieleen vain sen takia, että olen nukkunut pommiin ja hirveällä kiireellä joutunut lähtemään töihin. Mutta nyt aamuisin saan koomata kaikessa rauhassa Bonesin ja kahvin kanssa. Aah mitä luksusta!
Valo |
Niin ja sitä paitsi kynttilän valo on romanttista. Ja kyllä miehenikin sytyttää kynttilöitä palamaan. Ihan vain tunnelmaa luodakseen. Tai sitten sähköä säästääkseen. Noh, tuota en kyllä laita pahakseni.
Yllätys |
Olemme myös todenneet, että ruisburgereissa on huomattavasti parempi maku kuin mitä normisämpylällä tehtynä. Ja ranuthan ei tietenkään ole mitään perus tikkuranskalaisia vaan ristikkoa sen olla pitää. Ruoka on se missä meillä ei tingitä. Etenkään silloin kun on aikaa sitä kunnolla laittaa. Usein kyllä mennään sieltä mistä aita on matalin, koska muuten söisimme yöllä yhden jälkeen.
Lempipaikkani |
Mikä onkaan sen parempi tapa nauttia kirjasta etenkin näin syksyllä kun ottaa suklaataa esille ja glögiä mukiin ja istua alas lukemaan. Etenkin jos on hyvä kirja. Silloin kirjan saattaa lukaista kertaheitolla loppuun asti. Ja nämä lukuhetket ovat niitä nautinnollisimpia.
Lämpö |
Ja kunnon nokipannukahvit. Hmm.. Herkullista. Ja kaveriksihan voi laittaa banaanisuklaata, jos iskee makean himo. Niin nuotiolla voi valmistaa monenlaista ruokaa. Toiset tekee hampurilaisia, mutta meillä kalaruuat on se must juttu silloin kun siihen vain on mahdollisuus.
Ystävyys |
Ystävyys on jotain aivan käsittämätöntä. Se on sitä, että juttu jatkuu juuri siitä mihin se on silloin joskus jäänyt. Tai se on sitä, että keskellä yöllä voi puhelin soida, jos toinen tarvitsee apua tai lohtua. Se on myös toisen puolesta rukoilemista. Ennen kaikkea ystävyys on vastavuoroista. Molmmat antaa ja molemmat saa. Niin ja välillä ystävyys on vaan sitä, että tietää, että on olemassa joku, jolle voi soittaa ja saa antaa kaiken tulla. Toinen voi laittaa kaiuttimen päälle ja hiihdellä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa hakemaan kupillisen kahvia. Niin ja ystävyys on läsnäoloa, naurua ja hervottomia juttuja. Siinä on kyse ymmärtämisestä ja toisinaan kyllä myöskin paistinpannusta.
Niin... Ystävät ovat niitä elämän arvokkaimpia jalokiviä. Niitä aarteita, joita ei voi millään rahalla korvata. Ja ystävyyteen kuuluukin luottamus ja kunnioitus. Ja tietysti sitä, että uskalletaan heittäytyä tuntemattomaan, kuten rakkaat, ihanat kaasoni tekivät silloin kun eivät vielä toisisaan tunteneet ja nyt ollaan samalla porukalla lähdössä viettämään Sielun Siskojen -iltaa Kaijan tahtiin. Niin ja joskus se ystävä voikin löytyä aivan nurkan takaa, täysin arvaamatta. ;)
Rauhoittava maisema |
Kommentit
Lähetä kommentti