Rapatessa Roiskuu

Kahden lapsen lahjat.  Isommalle Angry Birdin Red. Ja pienemmälle unipupu.  Niin ja isommalle lisäksi lahjaan pujahti mukaan jotain käytännöllistä. Perhosheijastin, jonka olen tehnyt tuossa muutama talvi takaperin. Angry Birdin virkkausohjeet löytyvät siitä pussista, jossa tulee mukana myös langat ja koukku. Niin siis valmis setti. Niin ja lisää ohjeita löytyy Angry Birds Amigurumikirjasta.  Pienelle lapselle Unipupu. Ohje omasta päästä.  Pää bampulankaa ja vartalo puro balik -lankaa. Kortti myös itse tehty, mutta sukat ei.  Ihastuin virkkaamiseen 2013 syksyllä. Sitä ennen en ollut todellakaan päässyt jyvälle koko hommasta. Olin eräässä koulutuksessa ja sen koulutuksen aikana isot, raavaat miehet opettivat minut ja monet muut virkkaamaan. Siitä se sitten lähti. Koukku on kasvanut kouraan kiinni ja päänsäryt lisääntyeet. Nyt vain mietin, että mitä sitä sitten tekisi kun lasten lahjat ovat valmiita.. 

Etna käynnisti tammikuussa kuva-analyysi haasteen. Etnan blogista Kädestä Pitäen löytyykin selkeät ohjeet mistä tässä touhussa on oikein kyse. Tämä teksti on kolmas kyseistä haastetta ja tällä kierroksella sain valita analysoitavan kuvan, kun Uraäidin ruuhkavuodet arpoi minut tämän haastekierroksen aloittajaksi.  Rymättylän meren rantaa. Syksy 2014. Nostan kasvoni kohti taivasta ja vedän syvään henkeä. Hengitän meri-ilmaa. Jokaisella hengen vedolla rentoudun yhä enemmän ja enemmän. Hartiatkin painuvat alaspäin. Ne eivät ole niin jännittyneinä. Tunnen oloni helpommaksi ja kevyemmäksi. Tuntuu siltä kuin suuri taakka olisi jäänyt pois harteilta.  Rakastan merta. Rakastan sitä tuoksua ja laineiden liplatusta. Voisin istua tunti kausia rantakalliolla ja vaipua omiin ajatuksiin katsellen samalla merelle. Tuntuu hyvälle istua syysauringon lämmittämällä kalliolla ja suoristaa jalat hetkeksi. Kaikki kiire jää taakse ja saan vaan olla. Maisema herää mielessäni henkiin. P...

Rehellisesti pakko myöntää, että oman työn yksi ehdottomasti parhaista puolista on se, että vapaapäiviä joutuu joskus siirtämään ja sitten kun niitä ottaa takaisin voi käydä niin kuin nyt: 11 vuorokautta lepoa siirretyillä vapaapäivillä, muutamalla vuosilomapäivällä sekä pääsiäisen pyhillä. Ei huono juttu ollenkaan.. Viime aikoina on ollut hyvin hektistä. Työt haittaavat vapaa-aikaa huomattavasti. Olenkin ehtinyt kirjoitella tänne blogi puolelle harvakseltaan. Kuun alussa avauduinkin siitä, kuinka vihaan kevättä . Kevät onkin meillä töissä todellista ruuhka-aikaa. Kaikkein eniten kuitenkin harmitti se, että en lopulta jaksanutkaan antaa itsestäni enempää tuolle Täyttä Elämää -teemaviikolle . Ajattelin, että olisin ehtinyt kirjoittaa jokaisesta artikkelista, jonka löydän aiheeseen liittyen, mutta mutta.. Niin ja kirjoitinhan puhelimella bloggaamisestakin aavistuksen verran. Nyt on aikaa ehkä istua koneella ja kirjoittaa. Ainakin toivottavasti. Niin ja ainahan miulla on tuo puhelin...

Maaliskuuhun on mahtunut monenlaista juttua. Olen kaikesta työkiireestä huolimatta ehtinyt viettämään joten kuten aikaa mieheni kanssa ja tapaamaan ystäviä ja tuttuja. Miehen kanssa seistiin tuossa yksi ilta koirapuistossa. Siinä tuli sitten jostain syystä nostettua katsetta ylöspäin ja lopulta niskat tuli jopa kipeiksi kaikesta siitä tuijottelusta. Niin ja syynähän oli tietenkin revontulet. Upeat vihertävät revontulet... Tottakai piti yrittää ottaa kuva niistä.. Noh tuossa ylhäällä näkyykin valokuvauksen lopputulos.. Ja jokaisessa kuvassa sama homma.. Ei ihan tällä kertaa nuo puhelimen pikselit riittäneet tähän hommaan.. Noh kaikkea ei voi saada.. Paras kohtaaminen kyllä tälle kuulle oli ehdottomasti koulukaverini näkeminen. Tuo tapaaminen tuli täysin yllättäen, arvaamatta ja pyytämättä. Olin oikeastaan yhdistetyllä työ- ja huvimatkalla ja olin aamusta lähtenyt ajamaan ennen viittä jo eräälle kokous paikalle toiselle puolelle Suomea. Paikalle päästyäni hyvä kun ehdin laskea ...

Saanko  vain nukkua? En jaksaisi millään nyt lähteä töihin. Saanko vain olla kotona? Pitkä ja työn täyteinen kuukausi takana. Vielä pitäisi tämä viikko jaksaa ja sitten alkaisi loma. Niin tai oikeastaan kutsun sitä enemmänkin vapaa-jaksoksi kuin lomaksi sillä vapaapäiviä on enemmän kuin lomapäiviä. Lomalla ajattelin vain hengähtää. Viikonloppuna voisin laittaa kotia kuntoon ja vaihtaa kevään sisään. Sitten olisi hyvä pysähtyä ja nauttia valosta ilman tummia verhoja. Pääsiäinen onkin mulle henkilökohtaisesti hyvin merkittävä aika. Siksi olenkin tyytyväinen siihen, että sijoitin viimeiset lomat sekä pitämättömät vapaapäivät ensi viikolle. Toisaalta, vaikka sitä oli vuoden vaihteessa pitkään vapailla ja lomilla on kyllä tämäkin vapaajakso todella tervetullut. Noh, enää muutama päivä ja on levon vuoro. 

Vielä kerran palaan tähän Täyttä Elämää -teema viikkoon. Iltasanomat olivat koonneet yhden linkin taakse kaikki uutiset kyseisestä teemasta teemaviikon ajalta. Tästä   pääset lukemaan nuo artikkelit. Nostan hattua Iltasanomille hienon teemaviikon järjestämisestä. On hienoa nostaa asiaa esille. Kiitos siis heille siitä. 

Kun kalenteri huutaa punaista pääsiäiseen asti ja oikeastaan myös sen jälkeen, on koneella kirjoittamisen kanssa hieman hankaluuksia. En ehdi ja jaksa keskittyä ja muistella sitä mitä olin ajatellut kirjoittaa. Noh onneksi on tämä puhelin. Olenkin jo suhteellisen pitkään päivitellyt blogia puhelimen välityksellä. Siinä syy myös viime aikaiseen kuvattomuuteen. Tosin en ole myöskään ehtinyt kaiken kiireen keskellä katsomaan ympärilleni ja ottamaan kuvia. Ehkä sekin on osittain syynä. Ja edelleenkään kun en suostu laittamaan kuvaa paistavasta auringosta kirjoitukseen, joka käsittelee vitutusta tai turhautuneisuutta. Viime yönä sainkin blogistani palautetta. Palautteen antajan mukaan blogissani ei ole asiaa vähän joka lähtöön. Niin, viimeiset postaukset ovatkin olleet tuota täyttä elämää -teemaviikkoa. Joten taisi olla huonosti tehty taustatyö takana. Muutenkin blogini on kuin 11 -vuotiaan tekemä ja täynnä kirjoitusvirheitä. Joo, palautetta saa ja pitääkin antaa. Mutta rakentavasti....