Rapatessa Roiskuu

Se on ihan kohta! Nimittäin ensin joulu ja siitä sitten jatketaankin superlukumaratonin kanssa yhteistä loman viettoa. Kokonainen viikko lukuailaa ja minulla on vielä lumaakin kolo tuo aika. Täytyy kyllä jo tässä vaiheessa tunnustaa, että  en kyllä kolo aikaa pysty mitenkään lukemaan. Mutta parhaani kuitenkin yritän.  Koska Joulukuun lukumaratoni ei ole ihan tavallinen vaan supermaraton, on maratonille annettu 7 vapaaehtoista haastetta. Oman lukulistani olen yrittänyt näiden mukaan laatia, jotta saison murrettua sitä tavallista kaavaa, jolla kirjoja valitsen luettavaksi. Tätä maratonina emännöi Hogwarts Library -blogin Lotta ja Lotan blogista voi käydä katsomassa tarkempia tietoja maratonista ja samalla ilmoittautua maratonille mukaan. Lukusuunnitelman kohdalla vain yksi kohta on auki. Koska on joulu ja loma, vietän paljon aikaa pyjama päällä. Voi olla, että siihen vielä joku kirja tulee lisättyä tai sitten ei. Aika näyttää. Maratonin etenemistä pääsee taas seuraamaa...

Taas saan istahtaa kirjojen ääreen ja nauttia rauhallisesta sunnuntaista ilman ylimääräistä hälyä. Luvassa on vuorokausi, jonka aikana kirjat tuovat elämään jännitystä ja iloa.  Kohdallani maratoni starttaa klo 13 ja siihen varustaudun laittamalla glögiä ja joulutorttuja. Maratonille olen varannut kaksi kirjaa, jotka ovat omaa lukuvuoroaan odottaneet jo pitkään. Yleensä olen asettanut epämääräisen tavoitteen maratonille, mutta tällä kertaa ajattelin vain uppouua kirjojen maailmaan stressaamatta luettujen sivujen määrästä. Jos nyt toisen kirjan saisin luettua loppuun niin olisi ihan kiva. Sunnuntai 26.11. Klo 13.35 Maratonin startti. Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Conn Igguldenin Ruusujen sota sarjan neljäs osa Korpin Kannus. Aikaisemmat osat ovat olleet hyviä, joten tähän kirjaan on hyvä luotto, että tarina vie mennessään rytinällä. Klo 15.20 Luettuna 101 sivua. Kirja tempaisi mukaansa alun nihkeyden jälkeen. Sain kiinni samasta lukukokemuksesta kuin sarjan aikaisem...

Viime syksynä olin aivan rikki. Olin kesällä 2016 mukana kriisityössä ja omat oireillut alkoivat vasta syksyllä kun kaikki muut asiaan liittyvät oltiin saatu pakettiin. En saanut nukuttua tai jos nukuin, nukuin pätkissä. Ahdistus kasvoin ja sain paniikkikohtauksia. Lopulta jäin sairaslomalle esimiehen kehoituksesta. Periaatteessa Saikku oli ihan liian lyhyt, mutta kotona alkoi seinät kaatumaan niskaan kun ajatukset ja tapahtumat pyöri päässä. Loppu vuoden töiden repaleisuus kuitenkin takasi sen, että pystyin olemaan  loppu vuoden töissä ja tuki jaksamista. Viime syksystä ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään mielikuvia. Edelleen kriisityön jättämät jäljet näkyvät. Ne ei koskaan katoa. Muistan varmasti aina ne ambulanssien pillien äänet ja medihelin robellien säksytyksen, unohtamatta omaa avuttomuutta ja kielimuurin tuomaa ymmärtämättömyyttä. Katson nykyään monia asioita toisenlaisilla silmillä. Ymmärrän sen, että vahvallakin on lupa murtua ja myöntää ettei pysty tai selviä. Enn...

Taas on se aika kuukaudesta, kun on aika aloittaa lukulistan miettiminen. Viikonloppuna on jälleen lukumaraton ja siihen on ilmoittautuminen jälleen käynnissä. Tällä kertaa Superlulumaratonia luotsaa eteenpäin Jatka lukemista -blogin Henna. Hennan blogista löytyy maratoniin ilmoittautuminen. Joku taannoin kysyi multa, että miksi ihmeessä haluan viettää kirjojen kanssa 24h, kun sen ajan voisi käyttää johonkin hyödylliseen. Muistan silloisen fiiliksen, kun en osannut vastata siihen mitään. Nyt varmaan vastaisin: siksi, että voin ja haluan.  Lukumaraton on mulle pakokeino arjesta. Se on, joka kerta seikkailu huoneiden tyyppien kanssa. Olen yrittänyt joka kerta lukea jonkin tietyn määrän. Viime kerralla sivumäärä oli 622 ja vähän ehkä houkuttaisi laittaa paremmaksi. Tällä kertaa, jos siihen 650 sivuun pääsisi niin olisi kiva. Päätavoite ei ole kuitenkaan sivumäärä, vaan laatuaika itseni kanssa. Maratonia pääsee jälleen seuraamaan täällä blogissa. Teen taas Superlukumarat...

Vaihtelu virkistää ja kiva oli päästä piipahtamaan Kirjamessuille. Samalla tuli kyllä jälleen katsottua myös ruoka- ja viinimessujen tarjonta pinta puolisesti. Tällä kertaa puoleeni veti Ajaston messupiste ja lastenosasto. Tänä vuonna tuntuikin, että lasten osastolle oli panostettu ihan hurjasti, mikä oli tietysti ilo.  Itselleni en tällä kertaa tehnyt kirja löytöjä. Tosin messubudjetti oli suhteellisen tiukka, joten se varmaan myös vaikutti asiaan. Tulihan sitä kierreltyä useampi tunti ja kirjoja katsottua ihan huolella. Ehkä tällä hetkellä nuo historialliset kirjaan vaan vetää niin paljon puoleensa, että oli vaikea katsoa mitään muuta luettavaa. Näistä 2 euron kirjapisteistä ei tänä vuonna löytynyt itselle mitään mielenkiintoista.  Ruoka- ja viinimessuille päädyimme tälläkin kertaa etsimään perinteeksi muodostuneita muikkuja ja makkaraperunoita. Ihanat fudget ja nugaat sai veden kielelle ja muutama suussa sulava nugaa päätyikin kotiin käsiteltäväksi. Muikut ja ma...

Taas olisi tarkoitus viettää päivää kirjojen ihmeellisessä maailmassa. Lukumaratonin urakka on tarkoitus aloittaa kahdentoista aikoihin, kun saan miehen potkittua töihin. Tällä kertaa ajattelin mennä klassikoiden parissa ja tavoitteena on lukea se n. 600 sivua. Klo 12.09 Edelliseltä maratonilta jäi kesken Pieni Runotyttö, jolla nyt aloitan. Tarina tempaisi minut mukaansa ja runotytön matkassa onkin kiva aloittaa maraton. Luku-urakka alkaa sivulta 296.  Klo 13.30 Pieni runotyttö luettu loppuun. Mietin vain, että jatkuiko Emilian tarina jossain? Ääh, kuinka ihana onkaan tuo Uuden Kuun Emilia. Pitääkin perehtyä tarkemmin ja käydä kirjastossa visiitillä. Jos Emilian elämästä on muita kirjoja, haluan ne kaikki omaan hyllyyn. Ihan aiheesta voidaan Pienen Runotytön kohdalla puhua klassikosta. Luettuja sivuja nyt yhteensä 96. Klo 13.50  Maraton jatkuu Loisa Näy Alcottin Pikku Naisilla. Klassikko linjalla siis. Pikku naisien edellisestä lukukerrasta on vierähtänyt...

Siinä kun mennä liihottaa pitkin työpaikkaa, sattuu mitä kummallisimpia tilanteita, johon ei ehkä olisi voinut kuvitellakaan joutuvansa. Toisinaan sitä miettii, että pitäisi olla erilaisia suojakäsineitä ihan varmuuden vuoksi, että tällainenkin kohelo pärjäisi. Tällä viikolla seistessäni kirkkosalissa katselin ikkunasta ulos ja olin näkeväni kummityttöni keskellä päivää liikenteessä. Ajattelinpa sitten lähteä hänen peräänsä ja kysyä jutun juonta, kun väliin tuli odellinen este. Ikkuna. Tulin vauhdilla kulman takaa ja valmistauduin työntämään lasioven edelläni auki. Se fiilis, kun käsi osuu ikkunaan ensin ja tajuat, ettei tämä aukea, mutta et ehdi tekemään enää mitään. Käden perässä tuli luonnollisesti polvi ja sitten pää. Törmäyksen jälkeen kuului tuolien kirskunaa ja kiireisiä askelia kun työkaverit riensivät paikalle äänen säilyttäminä. Siinä sitten helpottaen selitin kävelleeni ikkunaa päin. Niin no, koko kirkossa ei ole sitä lasiovet, joka paljastui ikkunaksi. Että näin meil...