Hengissä
Puoli maraton on nyt onnellisesti takana. Matkahan ei varsinaisesti ollut pitkä, sillä luistelua tuli kaiken kaikkiaan vaan 21 kilometriä. Maaliinkin pääsin omassa ennätysajassa (1:10:29) ja sijoituin omassa sarjassani toiseksi. Vaikka matka ei määrällisesti ollut kovinkaan pitkä, oli se fyysisesti rankka. Mäkiä oli hurjan paljon ja eihän tällä etelän immeisellä noissa mäki nousuissa ole tekniikka kohdallaan. Hmm.. Lenkit joita tulee kotona päin luisteltua on varsin aakeita laakeita ja niiden varrelle saa etsiä mäkiä ihan urakalla. Noh jos ensi vuonna lähden kisaan mukaan, teen pelkkää mäkitreeniä ja vielä sillä periaatteella, että mäki ylös ja heti alas ja ei kun uudestaan. Kyllä siinä jossain vaiheessa kävi mielessä, ettei musta vaan ole luistelemaan loppuun asti. Kyllä siinä taisin rukoukset yläilmoihin heittää, ettei millään muulla ole väliä kuin että maaliin asti pääsisin. Niin että enpäs sitten osaa sanoa, että pääsinkö maaliin Pyhällä Hengellä vai ihan sillä perinteisellä suomalaisella sisulla.
Reissu oli kaiken puolin varsin onnistunut. Kätköjä saatiin reilusti ja kilometrejä kertyi muuallekin kuin rullisten renkaiseen. Meidän tuntien, ei suorin mahdollinen reitti ole koskaan vaihtoehto. Kuopioon mentiin vielä suhtkoht suoraan, mutta kotiin päin koukattiinkin sitten Joensuun ja Ilomantsin kautta. Siis kaiken kaikkiaan pitäisi varmaan maraton reissun sijasta puhua varsinaisesta kuntaturneesta. Sitähän tuo matka varmaan enemmänkin oli. Taisi se Maraton olla loppupelissä toisarvoinen asia, näin meidät tuntien. Mutta eihän tuo reissu ollut vaan pelkkää kätköilyä tai maratonia. Tämä oli taas se hetki, jolloin ennen kaikkea mahdollistui viettää yhteistä aikaa. Mieshän oli kannustamassa ja ennen kaikkea oli maalissa ottamassa vastaan.
Kyllähän tuo maanantai taisi jo olla kun kotiin asti päästiin. Kuopiosta kotiin noin 18 tuntia. Aika perus. Koiraneiti otti innolla meidät taas vastaan. Kiehnäsi ja pyöri jaloissa. Miten niin on kiva tulla kotiin, kun otus on ovella vastassa, oli sitten päivä tai yö. Kyllähän se siitä sitten jalkoihin kömpi nukkumaan ja aamulla huolehti siitä, että pääsen varmasti sängystä ylös ja tekemään töitä.
Reissu oli kaiken puolin varsin onnistunut. Kätköjä saatiin reilusti ja kilometrejä kertyi muuallekin kuin rullisten renkaiseen. Meidän tuntien, ei suorin mahdollinen reitti ole koskaan vaihtoehto. Kuopioon mentiin vielä suhtkoht suoraan, mutta kotiin päin koukattiinkin sitten Joensuun ja Ilomantsin kautta. Siis kaiken kaikkiaan pitäisi varmaan maraton reissun sijasta puhua varsinaisesta kuntaturneesta. Sitähän tuo matka varmaan enemmänkin oli. Taisi se Maraton olla loppupelissä toisarvoinen asia, näin meidät tuntien. Mutta eihän tuo reissu ollut vaan pelkkää kätköilyä tai maratonia. Tämä oli taas se hetki, jolloin ennen kaikkea mahdollistui viettää yhteistä aikaa. Mieshän oli kannustamassa ja ennen kaikkea oli maalissa ottamassa vastaan.
Kyllähän tuo maanantai taisi jo olla kun kotiin asti päästiin. Kuopiosta kotiin noin 18 tuntia. Aika perus. Koiraneiti otti innolla meidät taas vastaan. Kiehnäsi ja pyöri jaloissa. Miten niin on kiva tulla kotiin, kun otus on ovella vastassa, oli sitten päivä tai yö. Kyllähän se siitä sitten jalkoihin kömpi nukkumaan ja aamulla huolehti siitä, että pääsen varmasti sängystä ylös ja tekemään töitä.
Kommentit
Lähetä kommentti