Autonhelvetti
Ja juuri niin nimensä mukainen. Vihaan pakkasia auton vuoksi. Tai en oikeastaan pakkasia vaan sitä että ensin ollaan plussalla ja sitten miinuksella, jonka jälkeen plussalla ja taas miinuksella. Auto kylläkin toimii kuin unelma, mutta sen ovet kuuluvat pakkasen vihaajien joukkoon. Siis oikeasti!
Ovien lukot toimivat pakkasella jos niitä huvittaa. Ja kuskin puolella ei taida huvittaa kyllä ollenkaan, ollaanpa sitten pakkasella tai plussalla. Muut kun jännittävät, että lähteekö auto käytiin, niin minä jännitän sitä, että saanko ne helvetin ovet auki.
Ja kuten varmaan arvata saattaa, niin tänään en päässyt auton ovien kanssa yhteisymmärrykseen siskoni luota lähtiessä. Kylläpä siinä kävi mielessä tämä tv:stä tuttu laulu "miksi ovet ei aukene meille." Ja lukkosulan pirulainenkin pääsi loppumaan. Tosi kiva. Eihän siinä auttanut muu kuin kävellä miehen työpaikalle hakemaan toinen auto, jotta pääsisin edes kauppaan hakemaan pahamaineista lukkosulaa lisää.
Ja kun pääsin autoni luokse takaisin ei ovet meinanneet aueta senkään voimilla. Tulipa paikalle koirankusettaja, joka katseli touhujani epäilevästi. Oli jo ensimmäisellä lähtö yritykselle katsellut ikkunasta, joten päätin hieman avata tarkemmin touhuja. Hyvä etten suustani sylkäissyt, että "ryöstöaikeissatässäolen" vaan tuumasinkin vain, että pakkanen teki temput ja lukot oikuttelee. Muutama sana vaihdettiin ja mies tarjosi auttavan kätensä lukkoöljyn kera. Kiittelin paljon ja lähdin palauttamaan miehelleni auton.
Vihdoin ja viimein kun pääsin kotiinlähtö aikeissa takaisin autolleni, se suostui jo yhteistyöhön. Onneksi. Kivalla olla jumissa jossain ja tietää, koirankin pitisi päästä pian ulos. Noh onneksi auto ei osoittanut mieltään työpaikan pihassa vaan suhteellisen lähellä miehen työpaikkaa. Eniten ketuttaa se, että omistaa oikeasti toimivan auton, mutta ei toimivia auton ovia.
Ovien lukot toimivat pakkasella jos niitä huvittaa. Ja kuskin puolella ei taida huvittaa kyllä ollenkaan, ollaanpa sitten pakkasella tai plussalla. Muut kun jännittävät, että lähteekö auto käytiin, niin minä jännitän sitä, että saanko ne helvetin ovet auki.
Ja kuten varmaan arvata saattaa, niin tänään en päässyt auton ovien kanssa yhteisymmärrykseen siskoni luota lähtiessä. Kylläpä siinä kävi mielessä tämä tv:stä tuttu laulu "miksi ovet ei aukene meille." Ja lukkosulan pirulainenkin pääsi loppumaan. Tosi kiva. Eihän siinä auttanut muu kuin kävellä miehen työpaikalle hakemaan toinen auto, jotta pääsisin edes kauppaan hakemaan pahamaineista lukkosulaa lisää.
Ja kun pääsin autoni luokse takaisin ei ovet meinanneet aueta senkään voimilla. Tulipa paikalle koirankusettaja, joka katseli touhujani epäilevästi. Oli jo ensimmäisellä lähtö yritykselle katsellut ikkunasta, joten päätin hieman avata tarkemmin touhuja. Hyvä etten suustani sylkäissyt, että "ryöstöaikeissatässäolen" vaan tuumasinkin vain, että pakkanen teki temput ja lukot oikuttelee. Muutama sana vaihdettiin ja mies tarjosi auttavan kätensä lukkoöljyn kera. Kiittelin paljon ja lähdin palauttamaan miehelleni auton.
Vihdoin ja viimein kun pääsin kotiinlähtö aikeissa takaisin autolleni, se suostui jo yhteistyöhön. Onneksi. Kivalla olla jumissa jossain ja tietää, koirankin pitisi päästä pian ulos. Noh onneksi auto ei osoittanut mieltään työpaikan pihassa vaan suhteellisen lähellä miehen työpaikkaa. Eniten ketuttaa se, että omistaa oikeasti toimivan auton, mutta ei toimivia auton ovia.
Kommentit
Lähetä kommentti