Kaipuu kasvaa ja raastaa

Lapsettomuus on pelottavaa. Entä jos tämä on jotenkin pysyvä tila? entä jos en oikeasti voi saada lapsia? Onko meillä voimia lähteä sitten johonkin adoptioprosessiin? Entä sitä ennen kaikki ne hoidot?

Kaipuu tuntuu kasvavan päivä päivältä vain suuremmaksi. Haluaisin jo olla äiti. Haluaisin olla jotain enemmän kuin vaimo tai nainen. Toki miehen kanssa on puhuttu omasta lapsesta aina adoptioon asti ja emme ole adoptiota todellakaan sulkeneet pois, mutta mutta.. Kuinka pitkään minun täytyy odottaa?

Lapsettomana sitä kokee olevansa jotenkin vajaa. En kuulemma voi ymmärtää moniakaan asioita, koska minulla ei ole lapsia. En voi ymmärtää ja siksi minut on helppo sysätä monista asioita sivuun. Kaikkein paras oli aikoinaan, kun minut sivutettiin kahvipöydässä kokonaan sillä, että muut puhuivat kestovaippojen imukyvystä. Niin.. Enhän minä voinut osallistua keskusteluun, koska minulla ei ollut lapsia.

Jotenkin aina välillä tuntuu, että työyhteisö asettaa hieman paineita. Koska minulla ei ole lasta voin tietysti joustaa ja minulle ei tarvitse kaikkia muutoksia ilmoittaa. Niin eihän minun aikatauluilla ole väliä, kun ei tarvitse olla tiettyyn aikaan lasta noutamassa päiväkodista tai eihän minun tarvitse olla kotona tiettyyn aikaan laittamassa ruokaa perheelle.

Kommentit

  1. Voimia sulle suuresti vaikka tiedä ettei mitkään sanat tuohon tunteeseen auta <3 Paljon tuttuja ajatuksia menneiltä vuosilta tässä kirjoituksessa. Toivon paljon hyvää sinulle ja sitä, että toiveet toteutuvat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toiset päivät ovat onneksi helpompia kuin toiset.

      Poista
  2. Muistan,kuin eliöisen päivän myös tuon joustamisen oletuksen. Se satutti,ja se oli yksi syy miksi niin avoimesti rupesin silloisesta lapsettomuudesta ouhumaan. Teki mieli huutaa, että kai te sitten joustatte kun mun pitää piikittää ja ravata ultrissa ja hoidoissa??? Koska ne meni sairaanhoitoalalla automaattisesti "omasta pussista". Vieläkin muistan ne ilmeet,kun ilmotin miten asian on,aina kun tuo tuli kyseeseen....
    Tarkoitukseni oli siis antaa sulle halirutistus ja voimaa uuteen vuoteen. Meni vähän avautumiseksi, mutta siis 💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa :)Hyvähän se on, että voi avautua. Ymmärsin hyvin pointtisi ja ihanaa, että joku muu ymmärtää <3

      Poista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tiedän tunteen kun toivoo lasta. Toki meillä oli jo yksi (Teinimonsteri) eli ei täysin lapsettomia oltu. Mutta silti tavallaan. Lasta kuitenkin yritettiin useita vuosia ja lopulta mentiin hoitoihin jotka haudattiin muista syistä. Pystyn erittäin hyvin samaistumaan pettymyksiin, suruun ja siihen raastavaan kaipuuseen sekä toivoon.

    Ja tiedän myös sen syrjinnän töissä. Minun lapsenihan on jo koululainen... Ei sillä enää väliä. Nyt se on teini, niin tuskinpa se kaipaa... Näin ei kuitenkaan ole, mutta enhän minä pärjää esim. päiväkodin maksuvapaalle kuukaudelle lomatoiveissa, eli saan tyytyä pitämään lomani muulloin kuin heinäkuussa.

    Toivon kaikkea hyvää vuodelle 2016 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei onneksi ole tuota loma ongelmaa ollut, kun työt on kesällä lähinnä leirejä ja ne rytmittää kaikkein eniten koko työporukan lomia. Mutta tuo on niin totta. Kiitos ja sinne myös kaikkea hyvää tälle vuodelle <3

      Poista
  5. Vauvan toivominen on hurjan raskasta, tiedän kokemuksesta. Toivon sinulle tasaista mieltä ja voimia jaksaa asian kanssa. Lisäksi laitan toiveen eteenpäin, jotta saisitte oman käärön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tällä hetkellä asia etenee jollain aikataululla. Lekurin pitäisi tänään soittaa labrojen tuloksia ja sitten saan lähetteen eteenpäin.

      Tätä ei oikein sellainen ymmärrä, joka ei itse ole jollain tavalla asiaa kokenut.

      Poista
  6. Heippa!

    Mä luin sun edesottamuksista ja tunteista lapsettomuuden suhteen. Älä turhaan pelkää hoitoja. Ensin on tutkimukset ja mikäli hoitoihin saakka päädytte, niin tiedän yhden pariskunnan joilla on onnistuneesti kaksi lasta ja yhden, jolla on kolme lasta.
    Tärkeää on se, että menette yhdessä tutkimuksiin, jotta saatte oikeanlainen avun.

    Meillä yritetään myös lasta ja itseäkin pelottaa, että kuinka tässä lopulta tulee käymään.

    Onnea jatkoon ja kertoilehan kuulumisia aikanaan, kun niiden aika on. Et ole yksin, vaikka välillä se varmasti tuntuu siltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kannustuksesta. <3
      Kerron kyllä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta

Apua! Suodatinpussit on loppu!

Apua! Talossa on allerginen koira!