Vyöhykkeiden värittämä elämä

Kuuntelin aamulla töihin ajaessa Radio Novaa. Oli joku lähettänyt heille kuvan helsinkiläisestä bussipysäkistä, jossa parisen kymmentä ihmistä odotti bussia nätissä rivissä seisten siten, että jokaisen välissä oli reilu metri väliä. Tämä kuva oli otettu lumimyräkän vallitessa ja tuulen tuivertaessa. Läheisyyden pitäisi kuulemma lämmittää, mutta e-hei, ei täällä etelässä.
 
Jäin kuuntelemaan Novan juontajia tarkemmin. Puhuttiin intiimistä, henkilökohtaisesta, sosiaalisesta, ja julkisesta vyöhykkeestä. Ihmisen normaali intiimivyöhyke on n. 45 cm ja siihen päästetään vain lähimmät ystävät ja perhe läpäisee tämän suoja-alueen. Henkilökohtainen vyöhyke pitää sisällään intiimin vyöhykkeen ja sen säde on n. 1,5 - 2 metriä. Tälle vyöhykkeelle ei päästetä kaikkia ihmisiä. Tämä on se oma tila, josta halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni. Sosiaalinen tila jatkuu kolmeen metriin asti, mutta vieraita ei päästetä kuitenkaan henkilökohtaisen vyöhykkeen sisälle. Ja sitten on, ah niin ihana, julkinen vyöhyke, joka läpäisee ihan kaikki ja sillä vyöhykkeellä voi jokainen kulkea vapaasti.
 
Jäin oikeasti miettimään näin vyöhykkeitä ja juontajien puhetta. Tunnistin itseni tavallaan. Intiimille alueelle ei oikeasti pääse kuin vain ne läheisimmät ihmiset. Henkilökohtaisen alueen rajat ovat lähemmäs 2,5 puolta metriä. Muistanpa oikeasti eräässä koulutuksessa, jossa käytiin tuota henkilökohtaista rajaa, niin kolmen metrin kohdalla alkoi jo ahdistamaan, että toinen tulee lähemmäksi ja lähemmäksi. Vihaan kauppakeskuksia ja kauppojen ruuhka-aikoja. Joka paikassa ihmisiä ja ryysistä. Kylmä hiki nousee otsalle ja voisin vain juosta karkuun. Kuvitelkaapa minut sitten johonkin pieneen hissiin ventovieraiden kanssa. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Niin ja teen töitä, joissa olen jatkuvasti kontaktissa ihmisiin, myös niihin täysin tuiki tuntemattomiin. Pitäisi siinä sitten olla kuin kala vedessä. Von paljastaa: en todellakaan ole!
 
Novassa oli esillä tuon bussipysäkki asian lisäksi myös tuo hissi. Se hissi vielä menee, kunhan ei vaan missään olosuhteissa tarvitse jutella toisen kanssa. Kuvittelepa sellainen tilanne, jossa hissi pysähtyy kerrosten väliin ja jäät sinne jumiin täysin ventovieraiden kanssa, jotka ovat puhtaasti henkilökohtaisella vyöhykkeelläsi ja sinä heidän. Ihanaa! Siinä pitäisi sitten yrittää vielä sanoa jotain todella fiksua ja käyttäytyä kaikkea muuta kuin paniikin omaisesti. Saatika sitten sellainen tilanne, että hissi olisi tupaten täynnä väkeä. Mikä painajainen!
 
Kylläpä elämä on sitten hankalaa. Niin monta asiaa pitäisi ottaa huomioon. Ehkä nämä vyöhykkeet ovat lähinnä suomalainen kansan piirre. Enemmin katsomme kenkien kärkiä kuin haluaisimme ottaa kontaktia toiseen ihmiseen. Koetapa siinä sitten olla normaali ja täysin järjissä. Niin ja entäpä sitten se tilanne, kun nämä vyöhykkeet eivät ole "normien" mukaiset vaan huomattavasti pienemmät. Laitapa siinä sitten minimaaliset vyöhykkeet maksimi vyöhykkeiden kanssa samaan paikkaan ja soppa on valmis. Yhteistä ymmärrystä ei löydy ja vähintään toinen loukkaantuu joka tapauksessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syyskuun superlukumaraton

Lukumaraton lähestyy

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta