Karavaanari, karavaanari..

Lauantaina oli pitkästä aikaa mulla ja miehellä yhteinen vapaapäivä. Oltiin jo pitkän aikaa sitten puhuttu, että Vaasassa pitäisi kätköilyn tiimoilta käydä jälleen pyörähtämässä. Perjantai meni ensin pakatessa ja kun mies pääsi töistä kotiin, kannettiin autosta toiseen tavarat ja lähdettiin hakemaan vaihto-autoa tien päälle lainaan.
Saimme vaihtoautoksi matkailuauton. Ensin jopa hieman pelotti ajaa 80:piä, mutta sitten kun hetken oli totutellut, oli helpompi painaa kaasuakin. Koiruudellakin meni oma aikansa tottua uuteen autoon. Olisi tuo karvainen kaveri kovasti halunnut matkustaa pöydän päällä, mutta jotain syystä päädyin nappaamaan pöydän irti. Ei ehkä turvallisin paikka nelijalkaiselle ystävällemme.
Kätköreissuhan tämä oli. Ihan puhtaasti, tosin nyt oli ennalta valitut kohteet ja tarkka suunnitelma reitistä. Vuoroin meistä kumpikin ajoi, tosin mies jälleen huomattavasti enemmän. Näihin meidän reissuinhan kuuluu vähän unta ja paljon liikettä. Tai siis vastaavat reissut, mitä mies on ollut kaverinsa kanssa tekemässä. Onhan näissä oma hohtonsa. Etenkin asuntoautolla matkaa taittaessa. Majoittumista ei tarvinnut oikeasti miettiä sen enempää. Auto parkkiin kylmäaseman pihalle, punkka kuntoon ja pää tyynyyn. Unen laatu on taattu ja nukahtamisen kanssa ei ole ongelmaa, kun kello näyttää 5:30 aamuyöstä. Ja kolmen ja puolen tunnin yöunilla on ajaminen ihan omaa luokkaansa.
Väsyneenä sitä nukkuu missä vain ja tyynynä mikä vain..
Kokemus ja elämys. Ihan kiva tuollaisella oli matkaa taittaa. Mökki koko ajan mukana. Toisaalta kätköilyyn asuntoauto ei kyllä ole paras mahdollinen ajoneuvo. Eihän tuollainen kovin pienessä tilassa käänny ja taaksekaan ei ihan kunnolla näe. Mutta mutta. Parastahan reissussa oli jälleen kerran se, että sain viettää laatuaikaa miehen kanssa. Nyt on kroppa tiltissä ja kädet jumissa köyden jatkona olemisesta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukalenteri: 11. Luukku

Joulukalenteri: 13. Luukku

Syyskuun superlukumaraton