Rapatessa Roiskuu

En ole vielä aloittanut joulusiivousta enkä lahjojen hankintaa. En ole vielä edes ehtinyt miettimään lahjalistaa saatika. En vielä edes tiedä missä vietämme joulua tänä vuonna. Mutta jotain tiedän. Tiedän, että jouluun on tasan 65 päivää jäljellä. Se tietää sitä, että taas tulee kiire joulukorttien ja -lahjojen kanssa. Se tietää sitä, että jotain suunnitelmia pitäisi ehkä tehdä pikku hiljaa. Tai ainakin ehkä miettiä lahjalistaa tai sitten aloittaa se joulusiivous jo hyvissä ajoin. Tiesithän, että partiolaisten adventtikalenterien myyntikin on jo alkanut? Toisaalta voisin miettiä joulukoristeita ja suunnitella tämän vuoden jouluasetelman.  Niin tai voisihan sitä aloittaa vaikka pikku hiljaa niiden joulukorttien tekemisen, että jos vaikka tänä vuonna. Vaan ei, en minä juuri nyt ajatellut näitä juttuja ollenkaan. Vaan ajattelin, että jos suinkin pääsisin joulun alla jo virittymään joulun tunnelmaan.  Tänä jouluna onnistuukin ihan toisella tavalla, sillä loppuvuote...

Ihan ensimmäisenä on pakko sanoa, että sain eilen illalla kyllä niin makeat naurut, kun eräs anonyynikirjoittaja ilmoitti tuon yhteisblogimme Välähdyksiä arkeen olevan täynnä persoonattomia bloggaajia ja sitä rataa. Saimme tästä siis loistavan idean persoonattomien bloggaajien pikkujouluihin. Oli kyllä mahtava taas nauraa aivan vedet silmissä.  Mutta siis.. Tuon anon komentin jälkeen jäin miettimään persoonallisuutta. Olenhan minä persoonasta lukenut hyvinkin monta kertaa opiskelujen ohella. Jokaiseen opiskeluvuoteeni peruskoulun jälkeen on oikeastaan jollain tavalla kuulunut psykologia, jota rakastan ihan yli kaiken. Jäin kuitenkin pohtimaan, että voiko oikeastaan sanoa, että jokin bloggaaja on persoonaton? "Persoonallisuus on psyykkisten ominaisuuksien melko pysyvä kokonaisuus. Persoonallisuuden erittäin laaja käsite sisältää ihmisen koko maailmankuvan, minäkäsityksen, itsetunnon, arvot, luonteen ja temperamentin. Se muodostuu koko elämän ajan yksilön ja hänen ympär...

Eilen alkoi se alusvaatekurssi, jota olin odottanut kuin kuuta nousemaa melkein vuoden verran. Yhdistimme miehen kanssa kyydit ja heitin hänet töihin ennen kurssille suuntaamista. Kotoa lähtisessä pakkasin mukaan oman ompelukoneen ja kaiken varalta laina ompelukoneen plus tietenkin kaikki muut ompelutarvikkeet. Eväätkin laitoin kuntoon hyvissä ajoissa aamulla, jotten vaan missään tapauksessa myöhästyisi oman ryhmäni alusta. Alku oli ihan lupaavaa. Pienen tappelun jälkeen saatiin koneeni toimimaan yhteistyössä. Pääsin ottamaan mitat ja aloittamaan kaavojen ja foamin leikkaamisen. Sitten ne ongelmat alkoivatkin ihan toden teolla. Oma kone alkoi heittää ylälankaa alas lenkistä tai vaihtoehtoisesti se katsaisi langan aivan neulan vierestä. Aikani tappelin sen kanssa ja sitten siiryin jatkamaan tappelua varakoneen kanssa, jota en ollut saanut laitettua kuntoon. Se kun ei halunnut tehdä ommelta ollenkaan. Useamman tunnin siitä koneiden kanssa tapeltuani päätin luovuttaa ja laittaa päivä...

Tänään koittaa leirille lähtä. Vielä muutama tunti ja sitten istua suruttelen menemään bussissa kera lapsilauman. Ihanaa. Niin ja siihen yhdistettynä se, etten todellakaan ole mikään aamuihminen, niin ei niin kiva. Mutta siis saattaa loppuviikolla olla ehkä aavistuksen hiljaisempaa. Viikonloppuna olisi vielä yksi kurssi. Tällä kertaa ihan vapaa-ajan kurssi käsitöiden merkeissä. Ilmoittauduin nimittäin tuossa taannoin Make Bran järjestämälle alusvaatteiden ompelukurssille ja olen odottanut tuota kuin kuuta nousevaa. Vihdoin! Lauantaina sen aika koittaa. Tälle viikolle siis riittää tekemissä ihan riittävästi. Eilinen menikin auto kaupoilla, mutta siitä kirjoittelen tuossa myöhemmin paremmalla ajalla ja sitten kun olen hereillä. Hyvää huomenta siis sinullekin.

Pääsin aikoinaan arvioimaan Anna Pihlajaniemen Adoptiomatkaa. Muistan sen tunteen, kun lähes painolämmin kirja putosi postiluukusta sisään. Ihastuin, rakastuin ja luin sen kerta istumalta läpi. Olimme näihin aikoihin puhuneet miehen kanssa siitä riskistä, ettei voitaisi ehkä saada omia lapsia ja samalla puhuneet mm. adoptiosta vaihtoehtona. Kuitenkaan silloin ei mikään ollut ajankohtainen, kun koulukin oli mulla vielä kesken. Tämä kirja on minulla hyllyssä ja siitä on tullut jotenkin  tärkeä, omalla tavallaan. Toivoisin olevani yhtä rohkea kuin Anna. Toivoisin itse uskaltavani puhua yhtä avoimesti. Arvostan Annan kirjoitustaitoa yli kaiken. Ja suosittelen tätä kirjaa edelleen lämpimästi luettavaksi ihan kaikille. Tässä vielä kirja-esittely, jonka tein tuosta kirjasta silloin, kun se postiluukusta kolahti lattialle. Kirja, jota ei malttaisi kädestä pois laskea. Se imaisee mukaansa. Uppoudun syvemmälle. Haluan tietää lisää. Kirja on niin taidokkaasti kirjoitettu, ettei sen...

Pitkään yritin taistella vastaan. En jaksanut ymmärtää, mutta sitten tuli hetken tylsyys ja eräs kaupassa käynnin hetki. Niinpä kävelin kaupasta ulos värityskirjan ja -kynien kanssa. Tarkoitus ei todellakaan ollut aikuisten värityskirjaa ostaa, mutta jokin kumma sai minut selaamaan kirjan kuvia kaupassa läpi ja olin samantien ihan myyty. Kotiin päästyäni maltoin tuskin purkaa ruokaostokset, kun sormia syyhysi päästä värittämään. Valitsin sopivan kuvan ja annoin itselleni luvan olla taas lapsi ja nauttia värityksestä. Tuntui hyvälle ja jotenkin luontevalle kanavoida turhautuminen kynien avulla paperille. Etenkin kun rehellisesti sanottuna en todellakaan ole saanut mitään piirtämisen lahjaa, vaan lähinnä piirrokseni ovat tyyliä Voikku 5 v.  Tuosta ensimmäisestä värityshetkestä asti värityskirja ja -kynät ovat kulkeneet ahkerasti töissäkin mukana. Tempperamenttisena ihmisenä todella toivon, että tuosta olisi minulle apua kokouksiin, joissa on paljon asiaa ja vähän aikaa ja k...

"Viisi naista, viisi elämää- kietoutuneina monenlaisiin välähdyksiin arjesta. Tämä on blogi siitä, kuinka nämä välähdykset muotoutuvat sanoiksi." Sainpa taannoin loistavan idean ja sainpas Kuplallekin tartutettua innostukseni. Siitä se sitten lähti armoton suunnittelu ja pään raapiminen. Halusimme lähteä kokeilemaan jotain uutta, mutta hieman isommalla porukalla. Näin sai alkunsa Välähdyksiä Arjesta -blogi. Tällä hetkellä meitä on neljä kirjoittajaa ja viidennen kirjoittajan aloittamista odotamme kaikki innolla. Minun ja Kuplan lisäksi tuota ihanaa yhteisblogia kirjoittavat Sankari ja Externus. Mutta mistä siis todellisuudessa on kyse? Kyse on blogista, joka raottaa viiden naisen arjen verhoa. Mitä se arki sitten on? Millaisia ajatuksia se meissä herättää? Se on sanoitettua ja kuvitettua arkea, eikä todellakaan mistään ihmemaasta tai toiselta planeetalta, vaan tässä ja nyt. Viisi naista, erilaisia elämäntilanteita ja näkökulmia arjesta ja elämästä ylipä...