Persoonaton bloggaaja täällä hei

Ihan ensimmäisenä on pakko sanoa, että sain eilen illalla kyllä niin makeat naurut, kun eräs anonyynikirjoittaja ilmoitti tuon yhteisblogimme Välähdyksiä arkeen olevan täynnä persoonattomia bloggaajia ja sitä rataa. Saimme tästä siis loistavan idean persoonattomien bloggaajien pikkujouluihin. Oli kyllä mahtava taas nauraa aivan vedet silmissä. 

Mutta siis.. Tuon anon komentin jälkeen jäin miettimään persoonallisuutta. Olenhan minä persoonasta lukenut hyvinkin monta kertaa opiskelujen ohella. Jokaiseen opiskeluvuoteeni peruskoulun jälkeen on oikeastaan jollain tavalla kuulunut psykologia, jota rakastan ihan yli kaiken. Jäin kuitenkin pohtimaan, että voiko oikeastaan sanoa, että jokin bloggaaja on persoonaton?
"Persoonallisuus on psyykkisten ominaisuuksien melko pysyvä kokonaisuus. Persoonallisuuden erittäin laaja käsite sisältää ihmisen koko maailmankuvan, minäkäsityksen, itsetunnon, arvot, luonteen ja temperamentin. Se muodostuu koko elämän ajan yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksesta ja se ohjaa kaikkea yksilön toimintaa.
En ole persoonaton. Tiedän ja tunnistan oman tulisen tempperamentin. Minulla on tietty arvomaailma, jota noudatan. Kaiken lisäksi maailmankuvani eikä minäkuvani eivät ole missään ristiriidassa arvomaailman kanssa. Ja voin ihan häpeilemättä myöntää, etten ole luonteeltani mikään kovin helppo ihminen. Se kaikki mitä teen tai miten teen on suoraan vaikutuksessa omaan persoonallisuuteen. Tietyissä tilanteissa tulee toimittua lähtökohtaisesti tietyllä tavalla. Ihminen, jolla on persoonallisuus, tuntee lähtökohtaisesti itsensä ja osaa ymmärtää itseään.

Joku saattaa kokea minut persoonattomana sen ehkä sen vuoksi, ettei blogini sisällä kauniita kuvia tekstin ehostuksena. Tai se, etten ihan hirveästi voi tai halua kertoa pieniä yksityiskohtia omasta elämästäni. Ajatella, bloggaaja, joka arvostaa yksityisyyttä. Voiko sellaista oikeasti olla? Voi ja sekään ei vielä tarkoita sitä, että olisin persoonaton. Olen virassa ja joudun valitettettavasti kokoajan myös miettimään, että mitä voin todella sanoa ääneen kirjoitin sitten nimimerkillä tai omalla nimellä. Samalla joudun miettimään, että mitä haluan ihmisten tietävän minusta.  
"Temperamentti on persoonan biologinen ydin. Temperamentti on synnynnäinen piirre ja yhdessä kasvatuksen kanssa se muodostaa persoonallisuuden."
"Ihmisen koko persoonallisuus on tallentunut hänen muistiinsa. Persoonallisuus määrittää sen, miten kukin käyttäytyy, mistä pitää ja mistä ei, miten ilmaisee itseään, miten suhtautuu asioihin, jne."
Tempperamentti kulkee käsi kädessä persoonallisuuden kanssa. Jos puhutaan toisesta, on toinenkin otettava esille. Kasvatuksella on hyvin paljon vaikutusta persoonallisuuteen. Lapsi oppii huomaamattaan tapoja kotoa (toki ihan yhtälailla myös koulusta ja päiväkodista). Oppimansa taidot ja tavat lapsi käsittelee muistissa, joka puolestaan vaikuttaa persoonalllisuuteen. Näin ollen voidaan sanoa, että ihmisen persoonallisuus on hänen muistissaan. 

Toki, jos ihminen kadottaa muistinsa, niin silloin voidaan puhua periaatteessa ehkä persoonattomasta. Tosin tämäkin edellyttää sitä, että ihmisen muistin tulee tyhjentyä ihan kaikesta. Tälläisessä tilanteessa tosin persoonan häiriintymiseen on oma syynsä, joka on tiedossa. Eli kyse ei silloinkaan ole persoonattomasta vaan persoonan häiriöstä. En nyt tällä kertaa lähde puhumaan näistä tämän enempää. Niistä voi käydä vilkaisemassa täältä tai täältä.
Persoonallisuuden voi tiivistää viideksi piirteeksi, jotka eivät ole kulttuuri- eivätkä sukupuolisidonnaisia. Nämä viisi piirrettä ovat ulospäinsuuntautuneisuus, sovinnollisuus, tunnollisuus, tunne-elämän tasapainoisuus ja avoimuus. Kukin piirre sisältää useita sille läheisiä ominaisuuksia. Lähes kaikille viidelle peruspiirteelle on löydetty geneettistä perustaa.
Kyllä minusta noita löytyy, mutta voin silti pitää huikeat persoonattomien pikkujoulut yhdessä mahtavan blogitiimin kanssa. Niin ja blogini on muuten juuri minun näköiseni ja kokoiseni. Jos ei tykkää, ei tarvitse lukea.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Toiset tykkää ja toiset ei. Onneksi ei ole tarvetta miellyttää muita. :D Eikös pääasia ole se, että koen blogin oman näköiseksi. ;)

      Poista
  2. :D vai että persoonatonta. :D Sanoisin, että teidän teksteissä on enemmän persoonaa kuin esim tällaisen kässäbloggarin "Tällasen kankaan ostin ja ihastuin ja sit tällasen ompelin. Vetskarin tein näin, kanttasin näin. Mä tykkään, tykkäättekö te?" :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi että mä rakastan käsityöblogeja. :) mut se on heti kun ei oo hirveesti valokuvia niin ollaan persoonattomia. :') Ja jos käy vaan pintaa vilkasemassa niin eihän se sano mitään jos ei jaksa lukea :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukalenteri: 11. Luukku

Joulukalenteri: 13. Luukku

Syyskuun superlukumaraton