Lumiasta Samsungiin

Tuli eteen se hetki, kun vanha kunnon Lumia alkoi hajoilemaan. Se jumitteli ja vähintään kerran päivässä sen joutui buuttaamaan. Olihan tuo kerran käytetty korjattava, kun pirulainen ei kestänyt ilmalentoa kallion päällä olevaan kanervikkoon.

Vanha Lumia oli mallia 1020. Oli hyvin käteen sopiva ja valokuvaavalle ihmisille siitä löytyi paljon hyviä puolia. Kamera oli hyvä ja tallennustilaa paljon. Ja siinä oli tuttu käyttöjärjestelmä ja periaate, että Nokia on ainut oikea.

Sovittiin miehen kanssa, että Roihun jälkeen voitaisiin katsoa uutta puhelinta. Metsään ei uuden puhelimen kanssa olisi kuulemma ollut mitään asiaa. Ymmärsin tämän ja mietin kuumeisesti mikä puhelin olisi seuraava.

Harkitsin vakavasti Honorin P9:ä. Tuplakamera ja mustavalkokennot. Pikseli määrärin ihan ok. Mutta jotain puuttui ja jäin empimään. Se ei tuntunut omalta ja siitä puuttui kuvanvakain. Harkitsin Honorin 7:kaa. Pikselit kovin pienen ja jokin siinä häiritsi. Ymmärsin sen, kuinka vaikeaa oli uuteen merkkiin siirtyminen.

Päädyin lopulta Samsungiin. Miehellä kun on myös käytössä, joten tuttu tietyllä tapaa. Kamera on riittävä ja kuvainvakain löytyy. Ja kun harrastaa niin kätköilyä kuin partiotakin, ei ole ollenkaan pahitteeksi tuo roiskeen ja pölyn pitävyys. Vähän isohan tämä samsumg kädessä on. Mutta pikku hiljaa siihen tottuu.