Ikuinen onni a la Shrek

Kuluneella viikolla katselin lasten kanssa Shrekin 2:sta töissä. Tuota elokuvaa seuratessa huomasin sen, että Shrek oli valmis jopa luopumaan omasta jättiydestään ja sen mukana tuomista pienistä nautinnoista, joistä jättinä sai kokea, ihan vain Fionan vuoksi. Shrek ajatteli vain Fionan etua ja sitä, että Fionan vanhempien olisi helpompi hyväksyä Shrek ihmisenä kuin jättin. Ah, mitä uhrautumista tosi rakkauden vuoksi!

Oman parisuhteen aikana on muutamaan otteeseen käynyt mielessä, että voi kun oikeasti olisi olemassa sellaista Ikuisen onnen -rohtoa, jota Shrek joi muuttuessaan jätistä ihmiseksi. Moni asia olisi ehkä ollut helpompaa.

Shrek joi tuota ikuisen onnen rohtoa tehdäkseen appivanhempansa tyytyväisiksi, jotta FIonan ei olisi tarvinnut tehdä valintaa vanhempiensa ja rakkaimpansa väliltä. Ehkä  Shrek ajatteli, että ollessaan kaikkien normien mukainen vävy tulisi hän helpommin hyväksytyksi kuin mitä hän tulee ollessaan jätti.

Kuuden vuoden aikana on itselläni kieltämättä olo ollut välillä kuin jätillä konsanaan ja silloin tuollaisesta ikuisen onnen rohdosta olisi varmasti ollut todella paljon apua. Jos minulla olisi ollut tuollaista rohtoa käytettävissä, joka muuttaa jätinkin jumalaisen kauniiksi, olisi minun ehkä ollut helpompi olla monessa tilanteessa tai ylipäätään olisin varmasti ollut helpommin lähestyttävissä. 

Näin häiden kynnyksellä olen kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä ettei tuollaista rohtoa ole olemassakaan ainakaan todellisessa elämässää. Ainakin voin olla varma, että tuleva mieheni rakastaa ja pitää minusta juuri sellaisena kuin olen. Fiona osoitti myös, että hän rakasti Shrekkiä juuri sellaisena kuin tämä oli ja muulla ei ollut väliä.

Ja toisaalta jos ajattelen, eipä minun tarvitse appivanhempia tai lankoja miellyttää. Enhän minä ole heidän kanssaan menossa naimisiin tai perhettä perustamassa. Niin ja toisaalta...

Ikuista onnea...

Onko sitä edes olemassa?




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukalenteri: 11. Luukku

Joulukalenteri: 13. Luukku

Syyskuun superlukumaraton