Innostuin viime kuussa sitten ihan urakalla. Nimittäin tuosta parvekekasvatuksesta. Silloin kuin näin miten sipulit alkoivat puskemaan vihreää haetaan mullasta ylös, sekosin ihan täysin. Nytkin kerrottavaa olisi ihan älyttömästi, mutta ajattelin keskittyä tuohon vadelmaan, josta on useampi ehtinyt kysellä. Ajatus vadelmasta lähti mansikoita istuttaessa. Halusin parvekkeelle, jotain muutakin marjaisaa kuin vain mansikan. Mietin kahta eri vaihtoehtoa: Pensasmustikkaa ja -vadelmaa. Eihän siinä auttanut sitten muu kuin marssia lähimpään Kukkataloon, josta tiesin löytyvän juuri sitä mitä etsin ja avun kera. Etsin siis käsiini myyjän ja heitin kysymykset kerralla ilmaan. "Vadelmaa vai pensasmustikkaa? Kumpi sopii paremmin parvekkeelle? No entä mikä laatu olisi paras? Niin ja saako jo ensimmäisenä vuonna satoa?" Myyjän kärsivällisyys riitti. Kertoi, että jos haluan mustikkaa, niin heidän valikoimistaan löytyy vain yksi itsestään pölyttyvä laatu ja jos haluaisin hoitaa pölytykse
Se tunne kun aamulla nousee sängystä ylös ja kävelee unenpöpperössä kahvinkeittimelle ja ajattelematta sen enempää laittaa vedet keittimeen ja rupeaa hapuilemaan suodatinpussia, mutta käteen osuu vain tyhjä laatikko. Voi paska! Se ensimmäinen fiilis. Varmaan jokaiselle on joskus käynyt noin, myös mulle ja viimeksi eilen. Kyllä siinä sai hetken taas raapia päätään. Toki tuo kauppa on tuossa lähellä, mutta enpä aamusta jaksanut sinne lähteä kävelemään vaan raavin siinä sitten päätä ja mietin, että mikä olisi sopiva hätäapu tilanteeseen. Muistinpa siinä sitten, että talouspaperi toimii hyvin apuna, mutta eihän meillä sellaista sattunut olemaan. Hetken jopa harkitsin vessapaperin käyttöä, mutta sitten muistin kaapissa tyhjänpanttina lojuvat servetit. Bingo! Hetken siinä sai näpertää ennen kuin suodatinpussin korvike oli käyttövalmiina paikoillaan. Serveteissä on yleensä kaksi paperia päällekäin. Päällimmäinen paperi on yleensä ohutta ja alla oleva paksumpaa. Nämä paperit
Allergiat ovat meidän taloudessa jo arkipäivää. Niiden kanssa on totuttu elämään ja pärjäämään. Mutta alku oli hankalaa. Kaikki alkoi ilmenemään siinä vaiheessa kun siirryttiin pentu ruuasta pois. Roikkuva, kipeä korva Penturuuan jälkeen ei maha kestänyt juoniori ruokaa ollenkaan. Palattiin siis takaisin penturuokaan. Kokeilimme myös herkälle ja allergisille koirille tarkoitettua ruokaa, mutta heikoin tuloksin. Pitkään saatiin taistella ja etsiä ennen kuin löydettiin sellainen ruokamerkki, joka oli meidän koiran mahalle hyvä. Koiran ruuan vaihteluuden vuoksi pystyimme päättelemään, että allergisoivat elementit olivat härkä ja posuu. Siinä vaiheessa kun saimme Sofilta mahan kuntoon, alkoivat muut ongelmat. Sofilla korvat rupesivat punoittamaan ja nostamaan likaa pinnalle. Lian myötä myös korvat kutisivat ja Sofi olikin jatkuvasti korviaan raapimassa. Korva roikkui alempana ja koiruus onnistuikin raapimaan korvan verille asti. Aikamme tilannetta seurattuamme veimme Sofin eläin
Kommentit
Lähetä kommentti