Paitatehdas: kaavakokeilua

Ostin kuluneella viikolla Eurokankaasta Burdan paitakaavan. Ihan se ei ollut sitä, mitä lähdin etsimään, ainakaan kuvien perusteella, mutta tuumasin tuon kaavan olevan helpoiten muokattavissa omaan makuuni sopivaksi. Samalla katselin trikookankaita ja silmiin osuikin palalaarista muutama miellyttävä lycra, jotka oli saatava. Ystävällinen myyjä vielä neuvoi sopivan neulan kanssa, sillä en ole koskaan ajatellut ompelukoneen neuloja ihan niin pitkälle. 

Kankaita kotona sitten katsellessa tarkemmin, tuumasin, etten halua riskillä lähteä kokeilemaan vaan haluan ensin nähdä miten kaava todellisuudessa toimii. Niinpä päädyin tutkimaan kangaslaatikkoani ja löysin kauan aikaa sitten ostamani vitivalkoisen velourtyylisen kankaan. Se oli loistava valinta paitakaavan kokeiluun. Etenkin kun kätköistä löytyi vielä punaista resoria. 

Koska samalla kaava-arkilla oli topin, t-paidan ja trikoomekon ohjeet, jouduin hieman miettimään, että miten lähtisin paitaa toteuttamaan. Trikoomekon kaavasta nappasin hihat ja topin helmaa hieman pidensin saadakseni juuri sopivan mittaisen paidan omaan makuuni. Levän hartialinjan omaavana jouduin hieman hyppimään kokotaulukon kanssa ja koska vihaan kireitä kaula-aukkoja piirsin kaavoihin pienimmän kaavan mukaisen kaula-aukon, joka sitten siirtyi oikeaan kokoluokkaan. 

Kahtena iltana ja yhtenä aamuna tuli paidan ääressä viettyä pidempikin tovi. Tänä aamuna sain kuitenkin kiskoa päälleni aivan uuden paidan, johon olen tyytyväinen, vaikka itsekritiikki nostaakin päätään muutamien kohtien kanssa. Hihojen kaavoissa tuli jokin bugi. Niiden kiinnitykseen en ole täysin tyytyväinen ja olihan se kiva huomata kaula-aukon resorin kiinnityksen jälkeen, että resori olikin mennyt nurin perin. Annoin olla, vaikka harmittaakin. En vain jaksanut lähteä purkamaan. 

Hyvä tämä on päällä ja eikös se ole pääasia?



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syyskuun superlukumaraton

Lukumaraton lähestyy

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta