Täyttä Elämää - Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi
"Ei kehitysvammaisia saa siivota pois näkyvistä." Tuumasi erään kehitysvammaisen äiti Iltasanomissa. Monta kertaa saa ihmisiä hävetä salaa. Etenkin silloin kun kehitysvammaisia on liikkeellä ja monesti olenkin kuullut lausahdukset "Pysyisivät siellä mistä tulivat", "Noita ei kaivata tänne" tai "Kuinka tollanen voi olla edes ihmisarvosta elämää?"
"Pysyisivät sielä mistä tulivat"
Miksi pitäisi pysyä? Heillä on oikeus liikkua ja toimia, ihan niin kuin kaikilla muillakki. Miksi juuri heidän pitäisi pysyä poissa näkyvistä? Siksikö, että muiden ei tarvitsisi miettiä, että miksi joku on sellainen vai että, poissa silmistä poissa mielessä? Jokaisella ihmisellä, myös kehitysvammaisella, on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisenaan kuin on. Jos me lukitsisimme heidät neljän seinän sisäpuolelle, olisi mielestäni kyseessä vapauden riisto. Haluaisitko sinä olla kaikki päivät sisällä tai siihen omaan elinpiiriin kahlittuna?
"Noita ei kaivata tänne!"
Erilaisuus on rikkaus, mutta erilaisuutta on vaikea hyväksyä. Etenkin silloin kun toinen näyttää reilusti erilaiselta. Mitä minä voin sanoa? Voinko kysyä? Oma epävarmuus saatetaan kätkeä suvaitsemattomuuden taakse. On helpompi olla suvaitsematon ja ahdasmielinen kuin lähestyä ja ottaa asioita selvää. On ihan luontaista, että vieraat asiat pelottavat, mutta sille pelolle ei saisi antaa liikaa valtaa.
"Kuinka tollanen voi olla edes ihmisarvosta elämää?"
Voin kertoa, että on se. Se, että jollain on esim. yksi kromosomi enemmän, ei tee hänestä huononpaa ihmistä. Olen omaksi ilokseni saanut viettää aikaa eri ikäisten kehitysvammaisten seurassa. Olen nähnyt niitä kehitysvammaisia lapsia, jotka kaipaavat aikuista ihan samalla tavalla kuin ikätoverinsa ja haluavat harrastaa ihan samalla tavalla ja ihan samoja asioita. Olen saanut viettää aikaa nuorten kehitysvammaisten kanssa, jotka haaveilevat omasta kodista ja omasta perheestä. Heillä on elämästä ihan samoja kysymyksiä kuin mitä on kenellä tahansa ikäisellään. Olen saanut myös viettää aikaa aikuisten kehitysvammaisten kanssa ja kohdata heitä heidän omassa kodissa sekä harrastuksissa. Mielestäni he ovat paljon avoimempia ja suvaitsevampia kuin mitä ihmiset ovat ilman vammaa. Ennen kaikkea he ovat mielestäni aidompia.
Toivoisin, että jokainen uskaltaisi hymyillä vastaan tulevalle ja katsoa rohkeasti silmiin. Jokainen voisi osoittaa, että erilaisuus on rikkaus, oli toinen sitten kehitysvammainen tai vaikkapa maahanmuuttaja. Oletko koskaan ajatelut, että hymy kertoo jo toiselle siitä, että hänet o nähty?
"Pysyisivät sielä mistä tulivat"
Miksi pitäisi pysyä? Heillä on oikeus liikkua ja toimia, ihan niin kuin kaikilla muillakki. Miksi juuri heidän pitäisi pysyä poissa näkyvistä? Siksikö, että muiden ei tarvitsisi miettiä, että miksi joku on sellainen vai että, poissa silmistä poissa mielessä? Jokaisella ihmisellä, myös kehitysvammaisella, on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisenaan kuin on. Jos me lukitsisimme heidät neljän seinän sisäpuolelle, olisi mielestäni kyseessä vapauden riisto. Haluaisitko sinä olla kaikki päivät sisällä tai siihen omaan elinpiiriin kahlittuna?
"Noita ei kaivata tänne!"
Erilaisuus on rikkaus, mutta erilaisuutta on vaikea hyväksyä. Etenkin silloin kun toinen näyttää reilusti erilaiselta. Mitä minä voin sanoa? Voinko kysyä? Oma epävarmuus saatetaan kätkeä suvaitsemattomuuden taakse. On helpompi olla suvaitsematon ja ahdasmielinen kuin lähestyä ja ottaa asioita selvää. On ihan luontaista, että vieraat asiat pelottavat, mutta sille pelolle ei saisi antaa liikaa valtaa.
"Kuinka tollanen voi olla edes ihmisarvosta elämää?"
Voin kertoa, että on se. Se, että jollain on esim. yksi kromosomi enemmän, ei tee hänestä huononpaa ihmistä. Olen omaksi ilokseni saanut viettää aikaa eri ikäisten kehitysvammaisten seurassa. Olen nähnyt niitä kehitysvammaisia lapsia, jotka kaipaavat aikuista ihan samalla tavalla kuin ikätoverinsa ja haluavat harrastaa ihan samalla tavalla ja ihan samoja asioita. Olen saanut viettää aikaa nuorten kehitysvammaisten kanssa, jotka haaveilevat omasta kodista ja omasta perheestä. Heillä on elämästä ihan samoja kysymyksiä kuin mitä on kenellä tahansa ikäisellään. Olen saanut myös viettää aikaa aikuisten kehitysvammaisten kanssa ja kohdata heitä heidän omassa kodissa sekä harrastuksissa. Mielestäni he ovat paljon avoimempia ja suvaitsevampia kuin mitä ihmiset ovat ilman vammaa. Ennen kaikkea he ovat mielestäni aidompia.
Toivoisin, että jokainen uskaltaisi hymyillä vastaan tulevalle ja katsoa rohkeasti silmiin. Jokainen voisi osoittaa, että erilaisuus on rikkaus, oli toinen sitten kehitysvammainen tai vaikkapa maahanmuuttaja. Oletko koskaan ajatelut, että hymy kertoo jo toiselle siitä, että hänet o nähty?
Kommentit
Lähetä kommentti