Pari projektia... ja vähän kaikkea muutakin...

Syksy ja flussa. Kuullostaa varmaan tutulta ja lopun saattaa joku ehkä arvatakin. Veto on nimittäin ihan veks. Töiden jälkeen, kun pääsee kotiin ei van jaksa. Sitä olisi ihan valmis kaatumaan suoraan sänkyyn ja vetämään sikeitä vaikka aamuun asti. Jos minulla olisi oma työpöytä kotona (Onneksi ei todellakaan ole), olisi sen päälle kasaantunut vaikka mitä puuhaa ja projektia odottamaan vain sitä, että saisin jotain oikeasti aikaiseksikin.

Olisihan tuossa noita projekteja, joita pitäisi yrittää viedä eteenpäin. Olisi parit housut korjausta odottamassa ja yhdet keskeneräiset villasukatkin. Niin ja muutamiin villasukkiin langatkin on ostettu valmiiksi. Olisi yksi opettajan opas, jota pitäisi oikeasti yrittää työstää eteenpäin, jotta sen saisi joskus sinne piispan tarkistukseenkin asti, mutta edelleen opinnäytetyö tulee rehellisesti sanottuna korvista ulos, vaikka sekin on jo valmistunut useampi vuosi takaperin. Olisi toinenkin kirjaprojekti, mutta kun ei ole sellaista aikaa, että ehtisi oikeasti kunnolla istumaan alas ja kirjoittamaan. Niin ja sitten on tuo työ, joka haittaa vapaa-aikaa. Niin tai siis kun sitä työaikaa ei ole, niin varsinaisesti ei ole sitä vapaa-aikaakaan tai siis on viikonloppuisin, mutta nytkin olin viikonlopun töissä ja noh vapaat siirtyi johonkni hamaan tulevaisuuteen.

Kylläpä sitä taas miettii, että jos sitä vuoden lopussa meinaa sen erityispedagogiikan appron aloittaa, niin millä ajalla sitä sitten tekisi. Tai millä ajalla sitä sitten kirjoittaisi. Voi kun vuorokaudessa olisi muutama tunti lisää.. Tai no ei sittenkään, nekin menisivät varmasti töitä tehdessä. Eniten harmittaa se, että tänään olisin halunnut lähteä kävelemään tuonne metsään, mutta ei. Nyt hämärtää jo ja ei siellä hämärässä ilman lamppua mitään sieniä löydä. Mies on purkilla ja lamppu on hällä matkassa mukana. Tosin, mulla piti mennä myöhään töissä, mutta jokin vanne on asettautunut asemaan mun pään ympärille ja ei lähde pois.

Projektia projektin perään. Kalenteri punaisella. Olis vähän partiojuttuja tehtävänä, mutta ei aikaa tehdä. Plaah. Vaikka omalla tavallani rakastan syksyä ja sen väri loistoa, niin se missä en syksyssä tykkää yhtään on se, että kalenteri huutaa punaista. Tosin niin se taitaa kyllä tehdä keväälläkin. Ehkä se on vaan tään työn varjopuolia. Tuossa taannoin tuumasin eräälle ystävälleni, etten voi oikeastaan kenellekään suositella enää tätä työtä. Ei siis sillä, ettenkö tykkäisi omasta työstäni, mutta eipä tässä tahdo selväjärkisenä pysyä.

Siispä, jos näette minun juoksevan jossain ympyrää ilman, että näyttäisin olevan menossa kätkölle, niin todennäköisesti yritän ottaa järkeäni kiinni, joka haluaa leikkiä kuurupiiloa. Siis, ei huolta.. Silloin kannattaa soittaa pii-paa auto ihan rohkeasti hakemaan. Sille saattaa olla sillä hetkellä tarvetta.