Arjen teologiaa - Keskeneräinen

Jospa olisin täydellinen. Kuvan kaunis ja kaikessa hyvä ja täydellinen. Oi jospa olisin parempi kuin muut. Jospa minulla olisi paljon ystäviä, jotka ihailisivat minua. Jospa olisin suosittu ja käntäisin katseita kauniilla vaatteilla. Jospa olisin  täydellinen ja voisin saada kaiken mitä haluaisin. 

Kuullostaako tutulta? Välillä sitä toivoisi olevansa jotain muuta kuin oikeasti on. Sitä toivoo, että voisi olla täydellinen kaikessa ilman huolia ja murheita. Täydellinen, kuvan kaunis tai komea kuin prinssi, uusissa merkkivaatteissa. Sitä toivoo olevansa parempi kuin muut. Parempi, täydellisempi. Jos maailma olisi täydellinen, ei olisi sotia eikä maailmassa olisi hätää tai kurjuutta. Ei olisi tietoa nälän hädästä tai muista ongelmista. Kaikki olisi uutta ja hienoa. Ei tarvitsisi pelätä tai miettiä, että miltä sitä näyttää, sillä täydellisessä maailmassa kaikki olisi hyvin. 

Mutta maailma, missä elämme ei ole täydellinen. On paljon hätää ja kurjuutta. On sotia ja pelkoa. Pelko kasvaa, turvattomuus lisääntyy. Ihmiset ajattelevat itseään, omia huolia ja murheita. Täydellisyys on kaukana siitä, millaisia olemme tai siitä millainen maailmamme on. En minäkään ole täydellinen. Onneksi. Koen olevani rikkinäinen ja keskeneräinen. Olen kaukana täydellisydestä omine ajatuksineni ja tunteineni. Minäkin yritän epätoivoisesti tavoitella täydellisyttä, mutta samalla tiedän, etten voi koskaan olla täydellinen, sillä sellaisiksi ihmiset on luotu: keskeneräisiksi.
"Kuinka rakkautesi arvoinen
voi olla keskeneräinen?
Miksi kalliilla ostit särkyneen,
sitä ihmettelen. Minä ihmettelen."

 Pekka Laukkarinen, Ihmettelen
Keskeneräinen. Haaveita, unelmia ja toiveita, joita kohti yritän kulkea. Kun yksi toteutuu, tulee tilalle monta utta. Täydellisyyden tavoittelua, mutta entä jos riittäisin ihan tallaisena kuin olen juuri nyt? Tarvitseeko minun tavoitella silloin kuuta taivaalta? Tarvitsisiko minun silloin yrittää kerta toisensa jälkeen kurottaa kohti taivaita ja tippua kovalla voimalla takaisin maan pinnalle ja sen alle?

Maailma on täynnä särkyneitä sydämiä. Täynnä epätoivoa ja katkerutta. Unohdamme helposti sen, mikä on meille kaikkein tärkeintä. Unohdamme läheiset ihmiset ja sen, että jokainen on arvokas ja ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin on. Kukaan ei voi olla täydellinen, sillä jokainen tekee joskus virheitä.

Virheet on kuitenkin yleensä korjattavissa ja niistä voi opia. Itselle ja muille anteeksi antaminen vahvistaa sitä, mitä haluamme olla. Kuitenkin keskeneräisyyden hyväksyminen on se, joka vie eteenpäin. Se, että on itselleen ja muille armollinen ja ymmärtää sen, ettei kukaan ole täydellinen. Jumala rakastaa silti ihan jokaista, sillä keskeneräisessä Jumala näkee itsensä ja sen arvokkuuden ja ainutlaatuisen ihmisen, joka Hän on luonut.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulukalenteri: 11. Luukku

Joulukalenteri: 13. Luukku

Syyskuun superlukumaraton