Projektia housut: uuden kokeilua

Housuja tarvitsee aina. Etenkin vähän siistimpiä. Tarkoitan siistimmillä housuilla siis astetta siistimpiä kuin kuorihousut, jotka ovat aktiivisesti käytössä ympäri vuoden. Joo.. Tunnustan.. Mut voidaan laskea lähes suoraan tähän stereotyyppiseen tuulipuku-suomalaisten joukkoon. Mutta sitten on tämä samentti, josta olen tykännyt yläasteelta lähtein kuin hullu puurosta. En tiedä mikä siinä on materiaalina, mutta se vaan kiehtoo ja tuntuu jotenkin todella hyvältä.

 

Kangas on kangastukun pakan loppuja, suklaanruskeaa samenttia kapeilla raidoilla ja kaava on burdan housukavaava 6797, joka on ohuiden housujen kaava, mutta en vaan voinut kaavan mallia vastustaa, niinpä lähdin kokeilemaan miten ohkaselle kankalle tarkoitettu kaava toimii vähän paksumman kankaan kanssa.

Kaava tuntui jo käsittely vaiheessa omalta. Ainut huonopuoli siinä oli se, että kun ohkaisiin housuihin oli ajateltu, että vyötärö kaitale tulee resorista ja housuissa ei ole vetoketjua.. Piti siinä sitten ensimmäisenä miettiä vetoketjun sijainti, sivulle vai eteen. Koskaan en ollut etuvetoketjua tehnyt, joten päätin tarttua haasteeseen ja kokeilla jotain uutta. Hahmottelin kaavaan vetoketjun paikan ja vetoketjuhan sopi siihen kuin nenä päähän. Näin jälkikäteen tosin mieleen tuli, että tokihan tuon olisi voinut tehdä jollain toisella tavalla, jotta olisi tuon vetoketjun saanut vielä piiloon. Tiedän mikä siitä puuttuu, mutta en tiedä olisinko osannut laittaa sitä kiinni.

 

Ja kun kerran lähdin uuden kokeilun linjalle, päätin kokeilla myös sivutaskujen tekoja ja vyölenkkejä. Kummatkin uusia tuttavuuksia. Välillä on mukava haastaa itsensä oikeasti kokeilemaan jotain uutta. Siinä sivussa voi vaikka oppiakin jotain.

Taskut vaativat kyllä pientä pään raapimista. Ensin ompelin taskun ja sen vuorikankaan toisiinsa kiinni ja vasta sen jälkeen aloin oikeasti miettimään, ett niin.. Mites tämä tasku muuten pitäisikään kiinnittää housuun. Olisihan siinä pientä tappelun poikasta ja niskojen nakkelua, kun yritin epätoivoisesti ommella taskun suuta sivusaumaan ja se fiilis kun tajusi, että ei näin.. Taskujen kuuluisi siis kyllä olla kaavan mukaan housujen sisäpuolella, mutta voi vain tuumata, etten todellakaan saanut kiinni, että miten ihmeessä saan ne käännettyä sisäpuolelle, joten ne päätyivät sitten päälle.

 

Tasku on tuplatasku. Sivusta pääsee toiseen taskuun ja vyötärölinjalta toiseen. Vyötärölinjan kanssa kulkeva taskunsuu on lähinnä avaimia ja puhelinta varten. Avaimet saan näppärästi pienellä sulkkarilla kiinni avaimille tarkoitettuun lenkkiin ja sitten voin pudottaa avaimet taskuun tai halutessani jättää ne roikkumaan. Sivutaskujen kanssa tahtoo aina olla se ongelma, että puhelin ei vaan pysy matkassa mukana. Nyt on toiset taskut, joista ei tarvitse miettiä puhelimen tippumista.

 

Taskujen istuvuus hieman harmittaa. Ne vaatisivat vielä pientä kikkailua, mutta on ne näinkin hyvät. Nyt kun housuja katselee, olen ehkä jopa tyytyväinen siihen, ettei taskujen kiinnitys sujunut niin kuin Strömsössä. Nyt ne tuovat kivasti ilmettä.

Toinen varsinainen murheen kryyni oli housuja tehdessä vyötärökaitale. Ajatuksissani ollessa en taas osannut jotenkin nähdä sitä, että miten käy kun resorivyötärön siirtää sellaisenaan tämän tyylisiin housuihin. Virhe, isolla V:llä. Lopputuloshan on se, ettei vyötärö vaan istu millään. Noh. Pelastukseksi täytynee kyllä sanoa, että kun olin ottanut uuden kokeilemisen linjan ja haasteeksi heitin itselleni vyölenkit, saa housujen istuvuutta onneksi hieman korjattua.

 

Vyölenkkien teko oli itsessään helppoa. Mutta niiden kiinnitys vaatikin sitten vähän enemmän pinnan venyttämistä ja useamman neulan ompelukoneeseen. Tokihan sitä olisi voinut aloittaa silleen simppelisti ja laittaa vain ihan välttämättömät vyölenkit paikoilleen, mutta ehei, tämän rouvanhan oli pakko päästä heti leikkimään hienolla idealla ristiin menevistä lenkeistä. Kyllä siinä oli pieni taiteilu, että sain lenkit menemään juuri niin kuin halusin ja enemmän tuli varmasti niiden kiinni ompelussa käytettyä käsipyörää kuin paininjalkaa. Tykkään kuitenkin lopputuloksesta, vaikka se vaati verta hikeä ja kyyneliä. Ja kun huomasin, että lenkkejä jäi ylimääräisiä sai loistavan idean avainlenkeistä housuihin.

 

Avainlenkkien kiinnittäminen oli lopulta helppoa kuin heinän teko. Tosin kangasta ei ollut enää samalla tavalla paksusti ommellessa kuin mitä oli vyölenkkien kohdalla. Avainlenkit on mulle todella hyvä juttu ja niiden pitäisi olla vakiota jokaisissa housuissa, niin ei tarvitsisi aina etsiä avaimia. Mulla kun on pahana tapana laskea tavarat käsistäni johonkin ja sitten en vaan millään muista, että minne. Nyt tulee laitettua avaimet pääsääntöisesti suoraan lenkkiin kiinni.

Vielä housuista puuttuu takataskut. Olen kyllä ihan pokkana ottanut housut jo käyttöön, sillä takataskujen puuttuminen ei juurikaan häiritse. Näiden housujen kanssa tuli kyllä opittua paljon uutta, mutta samalla myös oikeasti kokeiltua omia taitojaan ihan toisella tavalla. Vaikka olen ommellut iän päivää housuista paitoihin ja vanhojen tanssipuvusta feresiin, en ollut koskaan aikaisemmin kokeillut näitä kikkoja.

 

Olen todella tyytyväinen, vaikka housuissa onkin sellaisia kohtia, jotka nyt ehkä tekisin toisella tavalla. Jos jotain tästä oikeasti opin, niin sen, että joskus on pakko haastaa itsensä uuden äärelle, jotta voi kehittyä. Tämä pätee kyllä moneen muuhunkin asiaan ompelun lisäksi.

Muoks. 11.2. Yleisön pyynnöstä vielä sovituskuva, jossa näkyy lahkeet. Pahoittelen kuvan laatua.