Olen ihan oikea nainen!

But I'm a human not a sandwich -blogin Iina aloitti #oikeanainen-haasteen, jonka bongasin Kaaosta ja kukkamekkoja -blogista. Jonna olikin osannut kirjoittaa aiheesta aivan loistavan tekstin ja päätin tarttua haasteeseen itsekin. Haasteen aloittaja, Iina, toivoo, että mahdollisimman moni lähtisi haasteen mukaan, jotta haaste voisi saada myös laajempaa näkyvyyttä esim. mediassa.

Olen ihan oikea nainen!

En ole mikään hoikka ja paino heiluu edes takaisin, vaikka en haluaisi sen heiluvan. Muotoja löytyy, omasta mielestä ehkä hieman liikaa. Ottaisin mielelläni ainakin ne pienemmät rinnat. Tosin ihan käytännön syystä.

No millainen sitten olen naisena? Hyvin harvoin käytän meikkiä. En ole oikeastaan koskaan käyttänyt. Niin ja toisaalta päältäni löytyy usein miten sellaiset vaatteet, joissa on mukava olla ja helppo liikkua, mutta en ole koskaan ollut mikään hametyyppi. Omaan konfirmaationikin valitsin melkein housupuvun ennen kuin löytyi se sopiva mekko. Toisaalta olen oman kroppani kanssa äärimmäisen epävarma, vaikka se ei ehkä näy ulospäin. Peilistä katsoessa siellä näkyy aina välillä jättiläinen ja vertaan itseäni helposti muihin. Työni on oikeastaan pitänyt minulla järjen matkassa. Yritän kuitenkin olla esikuva terveestä aikuisesta ja siitä, että jokainen voi olla juuri sellainen kuin on.

Sarjassamme tuulipukukansaa.

Tekniset vaatteet on in. 

Olen ollut enemmän vähemmän koulukiusattu 8 vuotta peruskoulun ajasta (10 vuotta) ja lisäksi vielä ammatillisessa oppilaitokseksessa. Olen saanut kuulla olevani milloin mitäkin. Painon olen nyt neljän vuoden aikana väkiintynyt pyörimään kuta kuinkin samoihin lukemiin ja onneksi on enemmän lasku- kuin noususuunnassa.

Silmälasien saamien oli minulle aikoinaan shokki. Tiesin kyllä, että edessä olisi se päivä jolloin lasit olisi hankittava, mutta silti sitä edelleen tuntuu, että näyttäisin paremmalta ilman laseja. Joo.. hetkellisesti voi olla ilman niitä, mutta niitä päänsärkyjä ei kyllä kestä kukaan. Edelleen kasvot näyttävät tutummilta ilman laseja kuin niiden kanssa. Niin ja minulle on lasit ollut melkein kymmenisen vuotta.

Aina välillä minua katsotaan oudosti, kun pölähdän paikalle kuoripuvussa ja vaelluskengissä. Siis sen näköisenä, että voisin, koska tahasa karata keskelle metsää ja näyttää kuuluvani juuri sinne. Geokätköily on kieltämättä vaikuttanut vaatekaapin sisältöön. Taitaa kylläkin tällä hetkellä olla enemmän sääntö kuin poikkeus se, että tulisin johonkin farkuissa ja vaikkapa neuleessa kuin kuorihuosuissa.

Minä, noin kymmenen vuotta nuorempana

Meikillä saa aina ihmeitä aikaan.

Toki osaan minä laittautuakin. Osaan tehdä se hyvin lyhyessä ajassa. Ja ilman, että käytän meikkiä edes hirveästi. Silloin kun laitan siistimpää vaatetta ylle ja ripauksen meikkiä naamaan tiedän kyllä miesten päiden kääntyvän. Tosin minä en halua sitä huomiota. En tarvitse sitä, mutta kyllä se silti tuntuu hyvältä tulla naisena huomatuksi.

Pari viimeistä vuotta ovat opettaneet minulle sen, että missä tahansa vaatteessa voi näyttää hyvältä ja kauniilta. Kyse on aina siitä, että miten vaatteensa kantaa. Ennen kaikkea yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Siitähän se lähtee. Yritän hyväksyä itseni oikeana naisena, sillä minä olen ihan oikea nainen.