Kaikkia taiteen sääntöjä vastaan

Kuvaprotesti. Ja suuri sellainen. Siis oikeasti. Jos blogissa ei ole kuvia, ei blogisi ole mitään tai jos blogissasi on värillinen tausta niin blogisi on huono.

Niin. Kaikkiahan ei voi miellyttää mitenkään. Blogistani löytyy hyvin vähän kuvia. Tähän on oikeastaan kolmekin syytä. Olen julkisessa virassa ja kirjoitan blogia nimimerkin takaa. Jouduin tekstienkin kanssa olemaan tosi tarkka mut kirjoitan. Toisena syynä on se, niin kuin tälläkin kertaa, bloggaan puhelimella. (En juuri nyt pääse koneelle, mutta jos en kirjoittaisi nyt tätä asiaa en muistaisi sitä kohta ollenkaan.)Puhelimella blogatessa ei ole mahdollista istuttaa kuvia tekstiin. Niin ja toisaalta tekstiin pitää saada sellaiset kuvat, jotka siihen sopii. Kolmas syykin oli, mutta kövinpä välissä keittämässä kahvit ja unohdin koko homman. Joten se siitä.

Tällä kertaa ihan omalla pärställä

Tiedän, kuban laatu on huono ja siinä ei ole valotus kunnossa. Kameranani siis tosiaan toimii Lumian 1020. 41 megapikseliä ja valotusasetukset saa erikseen säädettyä ja sitä rataa. Oikeasti siinä on liikkuvan bloggaajan tärkein työkalu. Siis minun. Ison näytön ansiosta pystyn kirjoittamaan missä vain, mutta kuvat pitäisi aina jälkikäteen liittää koneella ja sen unohdan tehdä.

Niin ja jos vituttaa ja kirjoitan siitä kuinka vituttaa niin en voi oikeasti laittaa tuollaista kuvaa, missä virnuilen siihen tekstiin. Se on vähän sama kuin, että bloggaisi vuosituhannen ukkosmyrskystä ja laittaisi siihen kauniin kuvan auringon paisteesta.

Niin ja juuri nyt olen jälleen kameraton. Minun piti kirjoittaa Kaija Koon keikasta, ihan oikeiden valokuvien ja videokuvan avulla, mutta puhelimeni on ilmeisesti joku sunnuntai kappale ja lähtee takaisin huoltoon. (Ehti olla käytössä huimat kaksi viikkoa huollon jälkeen..) Niin ja voitte varmasti arvata, että keikan tiedostot ovat juurikin siellä puhelimessa. Näin ollen olen siis täysin työpuhelimeni kameran armoilla. Ei, en jaksa blogin takia virittää tuota puolijärjestelmäkameraa ja oikeasti raahata sitä matkassa mukana kokoajan. En vaan jaksa.

Olen alunperin alkanut pitämään blogia sen takia, että voisin kirjoittaa. Kirjoittaa ihan kaiken mitä mieleen vaan juolahtaa. Tätä varten loin ensimmäisen blogini Tajunnan Virtaa - uskoa, toivoa, elämää. Niin ja työn puolelta hallinnoin kahta blogia. Niin ja jos oikeasti haluaa kuvia katsoa enemmän niin sitä varten minulla on tuo instagram.

Paistaa se aurinko risu kasaankin

Tähän on hyvä lopettaa. Vittuuntunut teksti ja kuva jostain muusta. Kiitos ja Aamen. Olen puhunut. Ugh.

ps. Kirjoitin jutun koneella loppuun niin sain kuvatkin istutettua.