"Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa"

Kyllä taas saa asiat pienen mielen ihan ulapalle. Kuuluu kaikkea kummaa, hieman joka suunnasta. Niin syksy on varsinaista ärsytyksen aikaa. En tiedä johtuuko se siitä, että päivät lyhentyät ja pimeä tulee aikaisemmin vai siitä, että luontokin taas vaipuu talvihorrokseensa.

Bloggaajana sitä kuulee kaikenlaista. Soraääniä ilmassa monessa suunnassa. Hämmästys ja suu auki. Miten kukaan voi sanoa mitään sellaista? En ymmärrä. Mikä onkaan Onni? Mikä sen tarkoitus on? Se on minulle tällä hetkellä täysin hämärän peitossa.

On monta asiaa, joita ei voi pieni ihminen ymmärtää. Ensin otetaan riemusta kiljuen kaikki vastaan ja sitten käännetään selkä. Outoa ja kummallista. Katoaa into tästäkin touhusta. Kysymys onkin, että keneen voi luottaa ja kuka seisoo tukena? Niin, mikä on minun roolini ja entä jokin muun? Olenko tulilinjalla vai turvassa?

Niin, että "se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.." Todellakin ja hyvin paljon. Onko tämä todella se, mitä minä haluan?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syyskuun superlukumaraton

Lukumaraton lähestyy

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta